sunnuntai 31. elokuuta 2008

Faust - Faust so far 1972

Faustin kakkoslevy alkaa Velvet Underground-tyylisellä tomikomppi-jumituksella, joka rupeaa puolen minuutin jälkeen toimimaan. Seitsemän minuutin päästä jatketaan pikkubiiseillä, simppeleillä rytmeillä ja oudoilla kuorrutuksilla. Paljon artsympi kuin toinen Faust-suosikki IV. Faust Tapesia en ole kuullut, joten se on hankintalistalla seuraavaksi.

lauantai 30. elokuuta 2008

American Hardcore: The History of American Punk Rock 1980-1986 (Soundtrack)

Samannimisen leffan soundtrackki. Kokoelman heikkous on sama kuin elokuvankin; useita genren tärkeimpiä artisteja ei käsitellä ollenkaan. Yhtä kaikki ääniraidalle valitut biisit ja bändit ovat hyviä. Levyltä voi bongata mistä Sabotagen riffi on pöllitty ym. kuriositeetteja.

perjantai 29. elokuuta 2008

Moebius & Plank - Rastakraut Pasta 1980

Samaan aikaan kun meikäläinen on rakennellut ensimmäisiä leegojani, Moebius ja Plank julkaisivat 'krautrockin' jälkisavuihin sijoittuvan yhteislevynsä. Rastakraut Pasta (rakastan näitä hävyttömän typeriä levynnimiä) päivitti 1970-luvun saksalaissaundin vuodelle 1980. Neljäänkymmeneen minuuttiin mahtuu monenlaista äänimaisemaa reaggeasta tunnelmointiin. Conny Plank ehti vielä tuottaa monia 80-luvun artisteja, ennen varhaista poismenoaan.

maanantai 25. elokuuta 2008

The Doors - L.A. Woman 1971

Doorsilla on aika hyvä eka ja viimeinen levy. Moni siltä väliltä olisi voinut jäädä tekemättä..
L.A. Woman on paluu rootsimpaan meininkiin ja sen päättävä Riders on the Storm on yksi bändin upeimpia biisejä. Morrison mölisee juoppospurgun äänellä, mikä tuo vain lisää särmää levylle. Uudelleen kuunneltuna tämä nousee näistä suosikiksi.

Avaruusromua

Mukava huomata, että tälläinen vanha klassikko on edelleen taajuuksilla. Ja vielä entisellä kellonajalla. Jukka Mikkola aloitti muuten toimittamisen uran Hilse-lehden avustajana.
Täältä löytyy itse ohjelma, soittolistat ja linkki Ylen Areenalle.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Bruce Haack - Bite 1981

Bruce Haack oli kanadalainen elektronisen musiikin pioneeri, jonka kataloogi ulottuu 60-luvulta 80-luvun alkuun. Rajan toisella puolella Yhdysvalloissa levyjä ei julkaistu, joten niitä on alkanut näkyä täälläkin vasta cd-uusintapainoksina. Bite on uudelleenlämmittely pari vuotta aiemmin sisältönsä takia hyllytetystä Haackula-levystä.

Parivaljakko on aika synkkäsävyinen sekoitus elektroa ja lastenmusaa (etenkin tämä jälkimmäinen). Hyviä saundeja ja välillä funkkia musaa. Levy jäi Haackin viimeiseksi julkaisuksi. Vintage-synafriikeille.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Hilse-kirja

Punkin suomeen rantautumisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi Like julkaisi näköispainoksen suomen legendaarisimman fanzinen parhaista paloista. Hilseen (1977-80) sivuja ja numeroita ryyditetään tämän päivän aikalaismuisteloilla ja kommenteilla.

Hilse-lehti oli kirjoitettu lähes kokonaan käsin(!), kuvat pöllitty jostain suuren maailman julkaisusta ja haastattelut tehtiin carillon katkuisissa sessioissa. Koko hommasta paistaa DIY-henki ja ilo, kunnes se viimeisissä numeroissa alkoi väsyä. Niinkuin suomen punkin ensimmäinen aalto. Sen jälkeen ilmestyi mitä enemmän kieltoja miltä näyttää ja kuulostaa.

Tähän sopii lainaus Eppujen 'Akun tehdas' biisissä, joka kiteytti hienosti luisumisen pois kuvioista.

"Miksi annoimme kasvaa tukkien
Miksi soitimme kera kukkien

Miksi sellaisia kysytkin
Nythän meistä tykkäävät hämytkin
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on

Miksi emme sitä
Häpeä ja peitä
Että teemme pelkkiä lälläreitä
Emme tietenkään siitä paineita ota
Arvostamme näet mummojenkin suosiota
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on
"

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Elyse - S/T 1969

Elyse on yksi tuntemattomuuteen haihtunut 60-luvun lopun naisfolkkari. Alkujaan kanadalainen laulajatar sai äänittää levynsä Los Angelesissä ilman tuottajan komentoja. Tuloksena on riipaisevan kauniita lauluja rakkaudesta, hienoja orkestraatioita, mellotronia ja välillä aika villiä menoa. Elysellä on upea ääni. Jotain Janis Joplinin suuntaista.
Vaikka artisti ja levy tämän jälkeen katosikin, se myi aikanaan ihan kohtuullisesti. Oma vinyylini on uusintapainos.

lauantai 16. elokuuta 2008

Antipop Consortium - Arrhythmia 2002

Ryhmä perustettiin kuulemma pelastamaan rap pimeältä puolelta, johon se oli luisumassa vuonna 1997. Päämäärä oli jalo, mutta ainakin tällä hetkellä lohikäärme on niskan päällä ja rap voittopuolisesti bling blingiä.
'Valoisan puolen' musiikki on taas näemmä aika synkkää.. AP:n äänimaailma on/oli niukka naksahduksista yms. koostuvaa taustaa. Räppäys päälle.

perjantai 15. elokuuta 2008

Rufus Zuphall - Phallobst 1971

70-luvun alun saksalainen vastine Jethro Tullille. Tai molemmissa bändeissä soitettiin huilua, koska RZ on enemmän heavyä. Levyllä on myös mellotronia yms. Hyvää 70-luvun alun progea. Saksalaislevyjen kannet (ja nimet) oli enemmän härskejä, kuin brittivastineet.

Chris Holmes

W.A.S.P:in Chris Holmesin haastattelu sen mutsin kera vuodelta 1988.. Tukkahevin vapaamatkustajien aatelistoa.

torstai 14. elokuuta 2008

Sun Ra and his Myth Science Arkestra - Fate in a Pleasant Mood 1960/61

Sun Ra Myyttis Tieteellisen Arkkistraationsa kanssa suolsi sessioistaan levyjä huimaan tahtiin. Yleensä näistä New Yorkin nauhoituksista tulikin kohtuu hyvän kuuloista ja särmikästä jazzia.

Sun Ra oli ensimmäisiä artisteja, jotka puhuivat musiikin 'henkisestä puoleisuudesta'. Myöhemmin tämä meni hauskan näköiseksi pseudomystiseksi teatteriksi antenneineen ja hopeisine viittoineen.

Fate in a Pleasant Mood kuulostaa siltä kuin menisit kännissä jazzluolaan ja toisen biisin kohdalla huomaisi, että tämä pappajatsihan kuulostaakin hyvältä!

Headhunters - Survival of the Fittest 1975

Headhunters oli Herbie Hancockin taustabändi, joka levytti muutaman enemmän funkin levyn ihan itsekseenkin. Valkonaamoista ja mustista koostuva nelikko käytti tällä ekalla (ja kuulemma parhaalla) levyllä myös afrikkalaisia perinnesoittimia. Välillä jamittelu suorastaan purskahtaa ulos kaiuttimista. Funk/jazz-timantti!

La Düsseldorf - Viva 1978

Neu!:n levyjä myytiin kuulemma noin 50-tuhatta kappaletta, mikä on yhtyeen musiikilliseen vaikutukseen nähden aika pieni määrä. 1975 hajonneen bändin/duon raunioille syntyneen La Düsseldorfin (Klaus ja Thomas Dinger RIP) kolmea ekaa levyä myytiin yhteensä yli miljoona kappaletta. Musiikki ei kuitenkaan ollut muuttunut yhtään mihinkään. Maailma on paradokseja täynnä..

Viva kuulostaa hiotummalta Neu!:lta. Muhkeammat saundit, sama junnaava biisi. Bowien mielestä bändi kuulosti tulevan 80-luvun soundtrackilta. Näin jälkikäteen ajatellen ehkä jossain käänteisessä maailmassa?

lauantai 9. elokuuta 2008

Kitaro - Silk Road 1980

Kukapa 80-luvulla lapsuutensa elänyt ei saisi kylmiä väreitä Silkkitien tunnusmusiikin kuulemisesta? Ehkä monikin, mutta yllättäen nimibiisi on levyn heikoiten aikaa (tai ääretöntä toistoa) kestänyt biisi. Heti sen jälkeen alkavat ambientimmat äänimaisemat toimivat hyvin.

torstai 7. elokuuta 2008

Nuggets: Original Artyfacts from the First Psychedelic Era 1965-1968 (Boksi)

Sitä oli unohtanut, miten timanttisia pikkubiisejä tämä kokoelma on täynnä. Kesälomalla autoillessa kuunneltiin boksilta äänitettyä kasettia. Löytyy kaikkea teenage-operasta yhteishoilotukseen ja vimmaiseen protopunkkiin. Ei vielä mitään rauhaa ja rakkautta, vaan korneja tai hurjia biisejä villeillä saundeilla.