torstai 29. syyskuuta 2011

Amy Winehouse - Back to Black 2006

Tällainen artisti poistui keskuudestamme vähän aikaa sitten. Johnny Thundersin ja Ronnie Spectorin lapseksi ulkonäöllisesti verrattu Amy Winehouse oli lontoonjuutalainen artisti, jonka viimeiseksi täyspitkäksi jäi tämä puolivuosikymmentä sitten julkaistu, joidenkin mielestä klassikoksikin yltävä levy.

Amy Winehousen ollessa hetken aikaa kaikkien huulilla skippasin artistin tsekkaamisen perinteisesti vedoten 'hypeen'. Luotettavat lähteet kertoivat kuitenkin hänen olleen etenkin livenä erittäin hyvä esiintyjä. Tässä olikin ongelma, koska enemmän ja vähemmän avoimesta huumeongelmasta kärsinyt Winehouse alkoi juuri tuohon aikaan peruuttelemaan keikkojaan klassisiin kurkkupipeihin yms. vedoten. Jos en väärin muista, hän peruutti keikan Suomessakin. Huhujen mukaan oli kuitenkin sentään saapunut maahan. Johtuiko tämä kaikki huonoon seuraan ajautumisesta, en tiedä. Artistiraukka oli kuitenkin pitkään The Sunin ja muiden brittien laatulehtien riistana.

Pistimpä siis tämän levyn kuunteluun. Itse en nyt mistään ihan huippuklassikosta puhuisi, mutta ihan mukiinmenevää uusio-soulia levy pitää sisällään. Mitään uutta levy ei keksinyt, mutta päivitti tälläisen taitavan soul/r&b/popin 2000-luvulle.

Kokonaisena levy on omaan korvaan hivenen puuduttavaa. Levyn nimibiisi on myös totaalisesti toiselta tasolta muun levyn kanssa (lue erittäin hyvä). Vertaisen biisin fiilistä ja soundia takavuosien trip-hop ryhmä Portisheadiin. Tosin heidän soundien ja fiilistelynsä ohella Winehousen versio tavarasta pitää sisällään näppärän biisinkin. Henkilökohtainen 'Rehab'kin kaivaa samalta taitavalta kaivolta. Pastissiahan tämä on, mutta tuohon aikaan musiikkiteollisuus tarvitsi tuollaista hahmoa. Ja olihan Amyllä tunnistettava ääni.

Ei kommentteja: