tag:blogger.com,1999:blog-4348516427135180802.post5334067347684634872..comments2024-03-11T10:50:07.219+02:00Comments on Levyhylly: Rockin apumiehet #3 - Nick MasonRolf Jacksenhttp://www.blogger.com/profile/02888358423364544412noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4348516427135180802.post-53666847256306829052012-05-23T08:21:59.549+03:002012-05-23T08:21:59.549+03:00Tästä olen samaa mieltä. Kirja on tylsähkö, mutta ...Tästä olen samaa mieltä. Kirja on tylsähkö, mutta Floyd-tyyliin näyttävästi tehty.Rolf Jacksenhttps://www.blogger.com/profile/02888358423364544412noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4348516427135180802.post-33171234270396579392012-05-23T00:00:05.145+03:002012-05-23T00:00:05.145+03:00Masonin kirja Inside Out on yksi tyhjänpäiväisimmi...Masonin kirja Inside Out on yksi tyhjänpäiväisimmistä historiikeista.Nada nada.samoin kuin useimmat Pink Floydin studiolevyt on pääosin steriilintuntusia ja turhan harkittuja.Kuten Grateful Dead bändi on ollut parhaimmilllaa livenä(ja Floyd vasta Barrettin jälkeen)Floyd ei ollut jamibändi kuten Dead,biisin rakenteesta ei paljoa poikettu.Vuosien jälkeen innostuin Floydista uudelleen sugarmegsistä imuroitujen bootleggien jälkeen.Esmes 1970 San Franciscossa tallennetut keikat on sitä tavaraa,josta vaitonaisen yhtyeen Waters vastasi jonkin jenkki undergroundlehden toimittajalle kysymykseen psykedeelien osuudesta lavalla:"Useimitten,yleensä aina,mutta vain sen verran ettei se häiritse soittoa."Viisasta,arkkitehtuuria opiskelleiden logiikkaa.Anonymousnoreply@blogger.com