Risto - Aurinko plaa plaa plaa 2006

Helsingin radiossa kovasti pyörinyt Diskopallo soi kylmän Bowie-diskon soundein. Muuten levyltä löytyy kamaa punk-kaahauksen ja herkempien tunnelmapalojen välistä. Nuo Riston sanoitukset osuvat kyllä jonnekin hirveän tutulle alueella. Tai tunnistettavalle. Tai v*ttu jonnekin.

Marvin Pontiac - Greatest Hits 2000

Tongin vakiolevykauppani hyllyjä ja etsin jotain uutta. Judee Sill kuulosti ookoolta, mutta jätin hautumaan. Mitään ei oikein löytynyt, mutta sitten kauppias antoi levyn kuunteluun ja arveli, että saattaisin pitää siitä. Levy oli tilattu toiselle tyypille, joka ei ollut hakenut sitä, joten vähän niinkuin tosi outo levy tiskin alta. Musa kuulosti Dr. Johnin ja Waitsin Tomin risteytykseltä. Kannessa oli vähän liian hämärä kuva mustasta jannusta turbaani päässä. Mielisairaalakaverin ottama. Artisti oli kuollut vuonna 1977, mutta levy oli tuoreen kuuloinen. No, hoaxihan se oli.

Levyn takana on John Lurie niminen heppu, mutta erittäin hyvältähän tuo kuulostaa, onhan siellä Marc Ribbottia ym. mukana.

Joskus itselläni kävi ajatusleikki mielessä; garage-kokoelmia (Pebbless, Back from the Grave ym. ym.) on tuhottomasti ja bändejä ollut tuhansia. Jos kaikki onkin vain kusetusta ja muutama setä on soittanut mankalle kaiken. Ja mun laiseni urpot kiikuttavat noita kokoelmia levykaupasta himaan?

Tuomari Nurmio - Punainen planeetta 1982

Tuomarin ekan suomenkielisen suoran viimeinen levy. Totuuden musiikkia. Kun kuuntelee esim. biisiä 'On aika soittaa sinfonia' on pakko myöntää; tämä äijä on nero. Säestäjinä levyllä on omalla tavallaan aikansa parhaat muusikot. Tulee mieleen Tom Waits ugrilaisittain.

Bruce Sprngsteen - Greetings from Asbury Park, N.J. 1973

Eka Springsteen mitä kuulin oli 80-luvun puolivälisä 'Born in the USA', joka Neuvosto-suomessa kääntyi tekstistään huolimatta outoon jenkki-ihailuun. Springsteen oli siis juppimusaa.

Ilmestymisajankohtana 1973 verrattiin kahta debyyttinsä julkaissutta laulaja-lauluntekijää Tom Waitsia ja Bruce Springsteeniä keskenään. Vuonna 2000 tämä tuntui lähinnä oudolta, mutta kyllä Greetings from Asbury Park, N.J. kuulostaa helvetin rouhealta.

Beach Boys - All Summer Days (and Summer Nights!!) 1965

Tällä levyllä rantapojat kasvoivat musiikillisesti, vaikka Pet Soundsin olohuonesinfonia on vielä vuoden päässä edessä. California Girlsien intro antaa jo osviittaa tulevasta suunnasta. Levy on hyvää harmitonta surffia sisältäen useita tunnetuimpia rantapoikalaulua. Levyllä lauletaan mm. huvipuistoista ja Salt Lake Citystä (omistettu kaupungin BB-faneille) ilman tulevaisuuden ryppyotsaisuutta.

Autostereoihin ja kesäajelulle.

Van Der Graaf Generator - Pawn Hearts 1971

Monien mielestä King Crimsonin kera 'synkintä' alkuperäistä progea. Pawn Hearts on kyllä aikamoinen teos. Törkeän taiteellista paisuttelua, laulajalta rintanapit melkein lentää. Tähän aikaan bändin soitinarsenaalikin poikkesi muista; ei ollenkaan kitaraa, basso, perusrumpusetti, koskettimet (kosketinsoittaja rakenteleli omat laitteensa) ja saksofonisti, joka soitti toisinaan kahta fonia samaan aikaan. Erittäin suosittu bändi Italiassa.

Michael Jackson - Thriller 1982

Kaiken 'siviilielämän' ihmeellisyyden, outouden ja hämäräperäisyyden jälkeen artistilta löytyy oikein hyviä levyjä. Thrillerin funkki-disko on ajatonta ja täynnä hyviä biisejä. Ulkomusiikilliset seikat kun jättää huomiotta, ansaitsisi M. Jackson enemmänkin kunnioitusta Off the Wallin ja Thrillerin takia. Varmasti 80-luvun tärkeimpiä pop-levyjä (Off the Wall on kyllä tehty 70-luvun puolella).

Blue Cheer - Outsideinside 1968

Bändin kakkoslevy samalta vuodelta. Ykköslevyn neandertalilaisesta tuotannosta huolimatta siltä lohkesi hittisingle 'Summertime Bluesin' muodossa.
Kakkoslevyllä kilkettä olikin sitten lisätty ja bändi paisunut, mutta jotain ihmeellistä tapahtui. Bändi kuulostaa edellistä levyä räkäisemmältä, jos edes mahdollista. Proto-metallia tai stoner-rockkia. Legendan mukaan äänittämön lasi räjähti bändin soittaessa niin lujaa.

Tom Waits - Alice 2002

Waits julkaisi samaan aikaan kaksi albumia; Blood Money ja Alice. Alicen kappaleet oli tehty vuosia aikaisemmin erääseen teatteriproduktioon, mutta toimivat erittäin hyvin pelkkänä levynä. Kyllähän tietynlainen Brechtiläisyys niistä kuuluu ja Tom kuulostaa 30-luvun keski-eurooppalaiselta enemmän kuin 30-luvun keskieurooppalainen. Mukana on myös erikoisia instrumentteja, kuten stroh-viulu. Tässä on sellaista iskelmää, mihin kotimaassa pääsee vain joku T. Nurmio.

Ritarikunta - Saranat avaavat sanat 2001

Suomihoppia turuust. Tässä on mukana entinen MC Nikke T nimellä Chydenius. Meno on kyllä ihan toista; hyvää lyriikkaa, asialliset taustat, eikä edes päihteistä laulettaessa sorruta nolouksiin. Lisäpisteitä makeasta ritariromantiikan ymppäämisestä teksteihin. Jannut vetivät peitsi tanassa Nokia-suomen arvoja vastaan vuonna 2001.

Rolling Stones - Exile on Main Street 1972

Stonesien magnum-opus. Richards äänitti pääosan levystä erittäin sekavissa olosuhteissa kellarissaan Ranskassa. Mies ei kuulemma muista (tupla)levyn teosta juuri mitään. No yhtäkaikki, ehkä paras, räkäisin ja kieroin rokkilevy ikinä. Tähän aikaan Stonesit saivat perusränttätäntänkin kuulostamaan joltain sielunmessulta. Saatikka mustien taustalaulajattarien laulaman gospelin.

Jimi Hendrix - Band of Gypsies 1970

Vaikka Experiencellä onkin tärkeä paikka sydämessä ja Electric Ladyland on yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni, ansaitsee Hendrixin funkkilevy tekstiä tänne. Jimi, Billy Cox ja Buddy Miles soittivat muutaman konsertin oikein mustaa musaa. Band of Gypsies on siis live-levy, mikä saa raapimaan päätään.

Aikamoista.

Tämäkään viritelmä ei ollut pitkäikäinen; manageri halusi Milesistä eroon ja Mitchell palasi tuplabasariensa taakse.

Siouxsie and the Banshees - The Scream 1978

Brittipunkin alkumetreiltä mukana pyörineen Siouxie Siouxin bändin eka levy. Blondieta negatiiviseltä vyöhykkeeltä. Punkin kuoren alta paistaa jo tulevan tuotannon goottihenki. Nico, Roxy Music + uusi aalto.

22-pistepirkko - Bare Bone Nest 1989

Pirkot ovat ainoa bändi, jota fanitan silleen perinteisesti, eli palvoskelen tai jotain. Aina ne eivät ole tehneet sitä, mitä itse haluaisi kuulla, mutta ovat silti kuulostaneet itseltään. Pitkästä tuotannosta BBN on lopulta SE levy. Pirkkojen kautta tutustuin Nuggetseihin ym. ja tällä levyllä ne yhdistyvät bluesiin ja jälkipunkkiin oikein pirteästi.

Gong - Angel's Egg 1973

Englantilais-ranskalaisen hämybändin keskimmäinen levy 'Radio Gnome'-trilogialta. Monty Pythonia ja canterburyn jazz-progea sekaisin. Sekaisin olikin tämän jatkuvasti muuttuneen jättikokoonpanon agenda.
Teatraalisesta hoilotuksesta siirrytään vaivattomasti minuuttikaupalla pulppuaviin analogisiin syntikoihin ilman mitään häpyä. Steve Hillage näyttää levyllä miten kitaraa soitetaan.

Harmonia - Musik von Harmonia 1974

Cluster ja Neu! taustaisista miehistä koottu pari levyä julkaissut Harmonia oli eka krautrock-levy, mikä kolisi. Levyn avausbiisi Watussilla on ehkä viilein saundi ikinä. Kakkosbiisi Sehr Kosmisch joutui Orbin käsittelyssä ryöstön tai kunnianosoituksen kohteeksi Oxbow Lakesillä. Musik von.. yhdistää hienosti Clusterin mekaanisen ja Neu!:n (myös mekaanisen) maalailevan äänimaailman.
Levyn loppua kohden terä vähän hiipuu, mutta kyllä tämä edelleen toimii.

Witthüser + Westrupp - Trips & Träume 1971

Folk-duo oli myös mukana aiemmin mainitulla Walter Wegmüllerin Tarot-albumilla. Youtube-katselulla duo ei herättänyt erityistä kiinnostusta, mutta ostin kokeilumielessä kyseisen levyn ja yllätys oli positiivinen.

Periaatteessa tavallisessa folk-musassa on mukana jonkinlainen huomaamaton outous-aspekti, joka vangitsee mukaansa. Äskeisen nolon ja yliälykkään lauseen voi kääntää suoraan näin; Trips & Träume on hyvä levy. Multi-instrumentalisti Westrupp soittaa jänniä äänimaisemia Witthüserin akustisen kitaroinnin taakse. Levy lauletaan saksaksi ja lopussa tulee ralli, joka käsittääkseni on edelleenkin suosittu saksalaisilla hit-paradeilla.

Spiritualized - Pure Phase 1995

50-luvun urheiluauton merkkiä muistuttava kansi on edelleen tyylikäs. Niin on sisältökin. Jason Piercen Beach Boys, negrosprituaali -ja kraut lainat kuulostavat omalta, eivätkä väsähtäneiltä, kuten myöhemmin.

Timanttinen saundi, hyvää dronea ja pari oikeasti hyvää lauluakin. Lay Back in the Sunin tuplabasarikomppi.

Wilco - Ghost is Born 2004

Tuttavuus parin vuoden takaa. Bändin nimen olin kuullut ja tiesin sitä hehkutetun amerikan maalla. Mahtilevy. Neil Young-kantria ja taidesuhinaa. Hyviä biisejä ja salakavalasti tarttuvia melodioita. Big Starin Sisterlovers mainittu. Jeff Tweedyn tuotoksia olen kuunnellut myös Loose Fur muodossa.

The Late Greats on yksi hienoimpia levyn lopetusbiisejä. Sympaattinen kipale kaikille truu-musadiggareille.