Kiss - Alive! 1975

Kissillä on kolmisen kappaletta oikeasti hyviä levyjä, joista Alive! on mun mielestä paras. Feikkilivessa on parempi Kiss-saundi, kuin bändin ekoilla latteasta saundista kärsivillä platoilla. Samat alkupään timanttibiisit kuitenkin.

Alice Cooper - Love it to Death 1971

Ensi kosketukseni Cooperiin oli 80-luvun alkupuolella, jolloin mies oli väsyneen pellen maineessa ja hänen bändissä soitti bodatumman John Rambon näköinen kitaristi. Sitten muutama vuosi myöhemmin äijä teki paluun supertuotetuilla hiteillä. Ihmettelin, miksi Alice Cooperista puhuttiin alan lehdistössä jonkinlaisella kunnioituksella.
Positiivinen yllätys oli löytää Cooperin ensimmäisiä megalevyjä (School's Out, Billion Dollar Babies) edeltäneet läpimurtolevyt. Love it to Death ja samana vuonna ilmestynyt Killers ovat oikein mainioita katurock-levyjä. Ennen soolouralle siirtymistä Alice Cooper oli siis saman nimisen orkesterin laulaja. Bändi teki yhdessä makeat biisinsä, jotka putovat johonkin Stoogesin ja Kissin väliin. Tarttuvin kertosäkein.

Rattus - Levytykset 1981-1984 - 1993

Suomi-hardcore legendan Poko-levytysten uudelleen julkaisu. Levyltä löytyy tavaraa ensimmäisen 'Rattus on rautaa' Ep:n punkEppu vaikutteisesta huumorista 'Rajoitettu ydinsota' levytyksen metalliseen kaahaukseen. Ja metallilla ei nyt sitten tarkoiteta noloja Hammerfalleja tai Helloweeneja, vaan kamaa, joka varmasti on tehnyt vaikutuksen vaikka brasilialaisiin trash/death-yhtyeisiin. Väkivaltaisella musalla väkivaltaa ja sotaa vastaan.. WC räjähtää!!

Aphrodite's Child : 666 - 1972

Ainoastaan karvarintaiset välimeren miehet saattavat saada mieleensä jotain yhtä megalomaanista ja pateettista; tehdä Raamatun osasta konseptialbumi. Monikossa puhuminen ei sinänsä tee oikeutta, koska 666 on pitkälti Vangeliksen soolotyö, vaikka eurohittejä tehnyt yhtye taustalla onkin. Kreikkapsykedeelien albumi poikkeaa aiemmista platoista ollen todellakin progea.

Levyn julkaisun jälkeen Vangeliksen koskettimia ja Roussoksen kyyneliä tihkuvaa tulkintaa saatiinkin kuulla sooloalbumeilta, koska yhtye hajosi tähän ilmestyskirjan petoon. Yhtä kaikki, albumi sisältää todella ambiensseja pätkiä ja kornin hauskoja biisejä ja nousee peukku-pystyyn osastolle. Monesti liikutaan maisemissa, jotka tuovat mieleen jonkin Lähi-idän mysteeriuskon, jollainen kristinuskokin itseasiassa alunperin oli. Muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Vangelisen 'Earth' pääsee aika lähelle.