Flaming Lips oli tuttu aikaisemmalta ysärivuosilta. En hirveästi lämmennyt niiden aiemmalle (teko)taiteelliselle mökälle, jossa oli toki kuitenkin hetkensä. Neljän yhtä aikaa soitettavan kokeellisen Zaireeka-sekoilun päälle bändi yllättäen läväyttikin tämän levyn. Pelkästään avausbiisin 'Race for the Prize' rumpusoundin on pakko olla viesti jostain äärettömästä neroudesta. Itse pidän orkesteria tämän päivän kokeellisena Beach Boysina.
Levyarvio: Kansas – Somewhere To Elsewhere (2000)
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti