tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kohtalon käsine - Laki on 7" 2014

Posti kolauttelee välillä mukaviakin levy-yllätyksiä, tai siis musiikkia, jonka tyylistä kuuntelen ja sopii blogin linjaan.

Kohtalon käsine-yhtyeen jäsenistö on jokseenkin tuttua ja olimme tuossa loppusyksyllä yhteiskeikallakin, millä ne soittivat meidät kyllä suohon :D

Bändin miehistö on pääosin pitkänlinjan kuopio- tai Kuopion kautta kulkeneita rokkareita, joiden taustalla on sellaisia bändejä, kuten Cosmo Jones & the Beat Machine, Brats, Idiots, Nostowäki sekä Kauneus & Terveys, jonka jatkumona bändiä voikin pitää. Kohtalon käsine aloitti englanninkielisenä, mutta laulukieli vaihtui aika pian suomeksi. Nimi taitaa tulla 70-80-luvun Mustanaamioissa pyörineestä sivusarjakuvasta.

Punkissa liikutaan ja siellä melodisemmassa mukanahoilotettavassa päädyssä, vaikka biisit mätetäänkin vauhdilla ja suoraan. Jos ei väärin kuule, niin kyllä siellä jotain Husker Dün seiskasointujakin soi. Toisaalta musiikissa on läsnä vahvasti myös muutaman ylläolevassa kappaleessa olleen bändien katurock. Itselleni tulee myös vahvoja mielleyhtymiä Laman uuteen EP:hen, sekä Puolan lakot bändiin, jotka kumpikin ovat pyörähtäneet täällä.
Kuulin bändin aikaisemman englanninkielisen keikkaäänityksen ja silloin laulukieli ja meno toivat mieleen UK Subsin.

Teksteissä nojataan sinne paatoksellisempaan, yhteiskunnalliseen ja kertovaan Pelle Miljoona-tyyliin, mikä on näinä nykylyriikoiden päihdesekakäyttö-Kouvola- tai hc-kliseet vm.2010-aikoina harvinaisempaa tavaraa. Eli siis punkin yhteiskunnallisia perinteitä ja perusarvoja kunnioittavaa lyriikkaa niin hyvässä, kuin pahassa (mikä tuo muuten mieleeni yhden toisenkin tuntemani Kuopio-punkkarin). Laulaja Masan ääni on aina tunnistettava ja erottuva.

'Laki on' singlejulkaisu, eli biisi puolellansa. A-puolella nimibiisi ja B-puolella 'Känniapina', joka jytisee kirjoittajalle kovemmin. Jyräävää katupunkkia, joka julistaa saarnaten jo ryyppäämisen puolelle ulottuvaa kilpayhteiskuntaa ja yhteiskunnan puolelle ulottuvaa ryyppykilpailua vastaan. A- puolen 'Laki on' kertoo kaikille tutun totuuden, ettei laki ole kaikille sama. Biisien temmot eivät ole mitään hidastelua, joten kaksi biisiä jyrähtää nopeasti ohi.

Koska tämän myös kuuntelee mielellään läpi herääkin kysymys, että miksi single eikä EP?

torstai 17. huhtikuuta 2014

Beirut - Finnejä lihassa / Ajankohtainen eilispäivä 1999

Beirut-yhtyettä ei kannata sekoittaa tähän Flow-festivaalikävijöiden suosikkiorkesteriin, vaan tämä versio on kotkalainen 90-luvun alun punk-projekti. Tuolloin(kin) surullisesti luodinreille ammuttu suurkaupunki on antanut nimensä varmasti useammallekin orkesterille pitkin maailmaa.

Beirut oli kaverien bändiprojekti ja näin yhtyeen tietääkseni ainakin kerran livenä. Tämä oli yläasteen/lukion liikuntasalissa jossain juhlissa. Miksi puhun koko ajan projektista johtuu siitä, että yhtyeen henkilöt tulivat musiikilliselta taustaltaan ihan muista jutuista, eikä bändissä ollut ketään oikeasti 'skenessä' olevaa tyyppiä. Rumpalia lukuunottamatta kukaan ei käsittääkseni edes kuunnellut hirveästi punkkia.
Yhtye oli tavallaan myös huumoria (tuohon aikaan ei käytetty inflaation kärsinyttä 'ironia' sanaa), mistä johtuen bändin lyriikat heiluvat usein siinä vitsin rajamailla. Vuonna 2014 Beirutin pelastus on kuitenkin, että vitsin reunalla hoippuminen ei päädy suoraan kaatumiseen, vaikka tekstien paatos onkin humoristinen pastissi skenensä aiheista. Siellä pyörivät ne eläinkokeet, sota, asevelvollisuus, raha ja niin edelleen. Jos tätä huumoritaustaa ei tietäisi, saattaisi kuuntelukokemus olla vielä erilainen.

Tämä lainassa oleva 'kokoelma' on masteroitu vuonna 1999 ja sisältää yhtyeen kummatkin äänityssessiot, joista ensimmäinen on keväältä 92 Lahden Studio-kasilta ja jälkimmäinen kesältä 93 ja Kotkasta. Sessioiden välistä kuulee eron alkupään huolettomamman hauskailun ja jälkimmäisen hivenen kypsyneemmän (ja ehkä totisemman) menon suhteen. Myös ääni- ja soittomaailmassa jälkimmäinen matkaa jo tuhdimpaan suuntaan. Henkilöt tuntevana tietää, että osalle Stooges oli tuossa vaiheessa kolissut suhteellisen kovaa.

90-luvun alkua ja taitetta pidetään suomi-punkissa yleisesti sen yhtenä ankeimmista jaksoista. Tuon jälkeenhän koitti sen 'uusi tuleminen', mutta Apulannan ja kumppaneiden tai tulemisen tason jätän lukijan omaan harkintaan. Yhtä kaikki, aikaisemmat aktiivitekijät olivat joko siirtyneet sivuun tai ruvenneet päihteilemään urakalla ja tähän aikaan olivat yleisiä nämä yksi punkkari ja kolme speedmetal-miestä bändit. Jos hyvin kävi, niin apinoivat sentään muotokieltä, mutta homman nimi oli usein terapia tai huumori ja usein yhtä aikaa. Tähän nähden on ihan ymmärrettävää, että Beirutin humoristisestakin edesottamuksesta innostuttiin kaupungin varmaan ainoan (ja nykyään 90-luvun taitteen ankeuden tiivistäjänä pidetyn) Hylky-pulttitakkibändin piirissä. Bändin kitaristi lupautui kustantamaan Beirutin cd:n painamisen. Käsittääkseni se oli näistä tämä jälkimmäinen sessio, mutta levyt jäivät Saksasta tullessa tulliin ja tyypillä oli muuta rahanmenoa, joten Beirutin 'virallinen' julkaisu jäi tähän. Yhtye toimi vielä hetken aikaa, mutta sitten ne perinteiset muutot muille paikkakunnille + vitsin muuttuminen totiseksi ja totisen vitsiksi hiivuttivat toiminnan.

Koska hommaa oli itsekin nähnyt siinä sivussa, niin Beirutin laittaminen pyörimään soittimeen herätti hivenen ennakkoasenteita. Jaksaako vitsiä ja nolostuttaako? Tähän nähden olikin yllätys miltä yhtye kuulostaa 20-vuotta myöhemmin. Jannut ovat teinejä ja sitä ei voi teeskennellä myöhemmin. Siis hyvässä mielessä ja nuoruus kuuluu ja kuulostaa punkilta. Beirut operoi kahdella samanaikaisella laulajalla, joka toimiessaan on aina pirtsakkaa ja tuo vokaaleihin rytmitystä. Kompissa pysyttäydytään aika paljon siinä punk-humpassa. Riffit ovat ihan päteviä ja ja matkimisessaan ollaan tavallaan asian köpössä ytimessä. Basistin soittoa parjattiin silloin aikanaan jostain syystä 'munattomaksi', mutta melkein näkkärin puolella pysyttelevä komppaus sopii just hyvin tähän. Tiivistettynä soitto on sopiva yhdistelmä käppää ja taitoa.

Kaksikosta 'Finnejä lihassa' on ihan ookoo, mutta jäänee enemmän kiinni niistä vitseistä ja nimibiisi on ihan hirveätä kuraa. Toisaalta kahden laulajan dynamiikka pelittää sillä paremmin. 'Ajankohtainen eilispäivä' kuulostaa siltä, että sen julkaisu olisi ollut ihan perusteltua. Biisit ovat oikeasti tarttuvia ja kulkevat humpaten eteenpäin. Lisäpisteitä tulee aina välinpitämättömästä sooloilusta ilman kitarakompin tuplausta. Hetkittäin tulee mieleen, että tämähän on oikeasti tiukkaa tavaraa! Levyn päättävä 'Armeijaan en mene' oli ollut äänitettävien listalla jo Lahden sessioissa, mutta rumpalin passiivinen vastarinta esti nauhoituksen. Vuotta myöhemmin tästä estosta oli päästy jo yli, mutta kaksi viidestä kävi armeijan :D

Beirut nautti pientä paikallista suosiota etenkin saman kaupunginosan pikkuveli-ikäisten keskuudessa ja soitti reunion-keikankin tässä muutamia vuosia sitten erään fanin muistojuhlissa. Ja parempaa tämä on, kuin Hylky!


torstai 10. huhtikuuta 2014

Cress / Burnt Cross ‎– Split EP 2010

Paths To Persecution / Peace Through Superior Firepower nimellä kulkeva seiskatuumainen splitti niputtaa puolillensa kaksi nyky'anarkopunkin' soihdunkantajaa. En tiedä kuinka aktiivisesti A-puolella oleva Cress (tutun kuuloinen nimi..) toimii tällä hetkellä, mutta yhtyeen aktiivisin kausi oli 90-2000-luvun taitteessa, jolloin ilmestyi julkaisuja ja pari splittiä, joista toinen legendaarisen Doom-yhtyeen kanssa. Burnt Cross on taas vähän uudempi orkesteri ja levyttänyt coverin A-puolen yhtyeen biisistä.

Kummankin yhtyeen ulosanti on kuitenkin melko samanlaista, joten mitään maata mullistavaa ei tapahdu kääntäessä levyn poskia. Cress avaa keskitempoisella 'And Still War Continues' biisillä, joka voisi rupuisemmalla äänellä ja tuotannolla olla suoraan vuodelta 1983. Koska kysymys on anarkokamasta, sointuvaihtelut eivät ole varsinaisesti kikkailevia, mutta eivät tietenkään sitä yksinkertaisinta monotonista kaahausta. 'Amongst the Slaughter' korottaa hivenen nopeutta ja kellottaa alle yhden minuutin. Puoli päättyy tuulen suhinan ja lintujen huudon taustoittamaan puheeseen.

B-puolella on Burnt Cross, joka luetaan tällä hetkellä genrensä parhaimmistoon. Ratsuväen torvikutsulla avaava biisi ammentaa sieltä anarkon oppikirjasta; sylki lentää, virvelikomppi laukkaa ja välissä rauhallinen naisääni luennoi musiikin päälle maailman pahuudesta. Puolen kakkosbiisi 'Paths to Persecution' menee sleepaavan kitaraliidinsä kanssa heittämällä sinne anarkopunkin klassikko-osaston tasolle. Asiaa piisaa ja meno on sopivan käppäistä.

A- ja B-puolen yhteen niputtava elementti on rumpukoneen käyttö, jota sekä Cress, että Burnt Cross tekevät. Bändeistä ensin mainittu on ihan oikea soittajakokoonpano Hal2000 nimitettyä rumpukonetta lukuunottamatta, mutta Burnt Cross kahden kaksosveljeksen bändi, jossa toinen hoitaa musiikin ja toinen laulun. Levytykset on vielä yleensä äänitetty makuuhuoneessa 8-raiturilla.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kurt Cobainin top50 suosikkialbumit

Eilen tuli kuluneeksi tasan 20-vuotta, kun Nirvana-yhtyeen primus motor Kurt Cobain päätti päivänsä. Sen kunniaksi miehen päiväkirjassa luettelemat 50-suosikkialbumia.


  • Iggy & the Stooges - Raw Power (1973)
  • Pixies - Surfer Rosa (1988)
  • The Breeders - Pod (1990)
  • The Vaselines - Dying for It (1988, listed as Pink EP)
  • The Shaggs - Philosophy of the World (1969)
  • Fang - Landshark (1982)
  • MDC - Millions of Dead Cops (1981)
  • Scratch Acid - Scratch Acid (1984, listed as 1st EP)
  • Saccharine Trust - Paganicons (1981, listed as 1st EP)
  • Butthole Surfers - Pee Pee the Sailor (1983)
  • Black Flag - My War (1984)
  • Bad Brains - Rock for Light (1983)
  • Gang of Four - Entertainment! (1979)
  • Sex Pistols - Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977)
  • The Frogs - It's Only Right and Natural (1989)
  • PJ Harvey - Dry (1992)
  • Sonic Youth - Daydream Nation (1988)
  • The Knack - Get the Knack (1979)
  • The Saints - Know Your Product (1978)
  • Kleenex - "anything by:" (1978-1983, possibly referring to 1993's Kleenex/LiLiPUT compilation)
  • The Raincoats - The Raincoats (1979)
  • Young Marble Giants - Colossal Youth (1980)
  • Aerosmith - Rocks (1976)
  • Various Artists - What Is It. (1982, erroneously listed as What Is This?)
  • R.E.M. - Green (1988)
  • Shonen Knife - Burning Farm (K Records version, 1985)
  • The Slits - Typical Girls (1979)
  • The Clash - Combat Rock (1982)
  • The Faith/Void - The Faith/Void (1982)
  • Rites of Spring - Rites of Spring (1985)
  • Beat Happening - Jamboree (1988)
  • Tales of Terror - Tales of Terror (1984)
  • Leadbelly - Leadbelly's Last Sessions Volume One (1953)
  • Mudhoney - Superfuzz Bigmuff (1988)
  • Daniel Johnston - Yip/Jump Music (1983)
  • Flipper - Album – Generic Flipper (1982)
  • The Beatles - Meet the Beatles! (1964)
  • Half Japanese - We Are They Who Ache with Amorous Love (1990)
  • Butthole Surfers - Locust Abortion Technician (1987)
  • Black Flag - Damaged (1981)
  • Fear - The Record (1982)
  • Public Image Ltd - The Flowers of Romance (1981)
  • Public Enemy - It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back (1988)
  • Marine Girls - Beach Party (1982)
  • David Bowie - The Man Who Sold the World (1970)
  • Wipers - Is This Real? (1980)
  • Wipers - Youth of America (1981)
  • Wipers - Over the Edge (1983)
  • Mazzy Star - She Hangs Brightly (1990)
  • Swans - Young God (1984, erroneously listed as Raping a Slave)
  • torstai 3. huhtikuuta 2014

    Circle - Mylläri EP 2011

    Circle on yhtye, joka ei julkaisujen määrän kanssa ole pitänyt niin sanotusti kynttilää vakkansa alla. Niitä on puskettu tuhoton määrä Lehtisalon oman Ektro-recordsin lisäksi lukemattomien muiden pikku-lafkojen läpi. Circle on sikäli varmasti mukava julkaistava, että se myy maailmanlaajuisen kulttimaineensa avulla distrojen ja erikoiskauppojen kautta helposti sen tuhat levyä.

    Mylläri EP on neljän biisin seiskatuumainen, joka on tietojen mukaan painettu Roadburn-festivaalia varten. Viisisataa kappaletta ja sininen pikkuvinyyli. Koska julkaisija on Svart, levyn pakkaus on värikäs. Joskin levyltä puuttuu etikettien biisilistan lisäksi kaikki fakta soittajista. Discogs kertoo pseudonyymeistä tyyliin 'Mätky' ja niin edelleen, joten soittajat jäävät arvailujen varaan. Se on kuitenkin varmaa, että vokaaleissa ei tällä levyllä ole Mika Rättö. Eikä se kuulosta Janne Westerlundiltakaan, joten oletan sen olevan Lehtisalo. Ja rumpuja hakkaa tuttuun metronomityyliin 'Leppä-stick' Leppänen.

    Levyn kannen spandexit, niittivyöt ja tyylitelty logo kertovat mitä tuleman pitää; hevanderiahan tämä. Mutta siinä, missä samana vuonna ilmestynyt pitkäsoitto Rautatie matkustaa sankarimaisemman hevin maastossa, Mylläri paahtaa kappaleensa hardcore-pituuksillä. Eli kaksi biisiä puolillansa ja minuutin kappalemitan kummallakin puolella mennään. Ensimmäistä kertaa ei olla pappia kyyditsemässä, sillä vuoden 2007 Panic-albumilla oli myös hardcore-vivahteita. Tosin ihan mihinkään mökään Circle ei mene (valitettavasti!), vaan homma pysyy militantin rytmikkäänä Leppäsen metronomin johdolla. Mieleen nouseekin enemmän 2000-luvun Darkthrone, joka luotsasi bläkärinsä kohti punk-vaikutteita.

    A-puolen avaava 'Kylmäketju' kertoo ehkä miehistön projekti- ja levytysvauhdista, sillä minun mielestäni riffi ja meno muistuttaa vahvasti Lehtosalon Steel Mammoth-yhtyeen riffiä. Sitä toki sahataan enemmän bläkäri-tyyliin. Puolen kakkosbiisi 'Reaktio' on enemmän punkkista metallia. B-puolen avaa 'Paniikin valtias', joka voisi vähän hitaampana olla Sokean pisteen biisi. EP:n neljäs ja viimeinen biisi 'Luut' on taas rip-offi KTMK:n tai Radiopuhelinten turboahdetusta menosta.

    Neljä biisiä ja EP on ohi melkein ennenkuin puolien käännön jälkeen istumaan ehtii. Circle pyörii tälläkin julkaisulla siinä ihme tilassa, missä ei tiedä mikä on ironiaa, mikä musiikkinörtteilyä, mikä intoilua ja mikä totta. Silti se ei jää missään vaiheessa edellämainituista kiinni, vaan kyllä tämän pistää soimaan taas uudelleen.

    keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

    David Bowie - Crystal Japan 1980



    Bowien 70-luvun loppu tarjoili jäätävää artistista tasoa, missä mies samalla kuunteli muita, mutta kirjoitti myös musiikinhistoriaan uusia polkuja, joita alettiin nimittää uus-romantiikaksi.

    Tämä vuonna 1979 äänitetty kappale ei lopulta mahtunut vuoden 1980 'Scary Monsters' levylle, mutta julkaistiin Japanissa singlenä. Singlejulkaisun syynä oli kappaleen soiminen eräässä maan sake-viinimainoksessa. Singlen kakkospuolella oli Bowien hyvä luenta Weill/Brecht kaksikon kappaleesta 'Alabama Song', joka on tunnetuin varmasti Doorsien versiona.

    Ehkä tässä instrumentaalissa on kuitenkin Scary Monstersia vahvempia tuntemuksia niistä edeltävistä Berliini-trilogian levyistä. Kappale päätyi bonus-raidaksi vuoden 1992 Scary Monstersin uusintajulkaisulle ja löytyy parilta kokoelmaltakin.