Tässä aivan äskettäin vietettiin vuosipäivää Concorden viimeisestä tulipalloon päättyneestä lennosta. Kone itsessään oli bensiiniajan Utopia, joka tuotteena kusi oikeastaan kaikessa mihin se ryhtyi. Alunperin Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisprojektina alkaneen koneen kyydistä pudottautui ensin Saksa. Mantereen keskellä sijaitseva valtio ei tehnyt oikein mitään yliäänikoneella, joka ei saanut lentää valtioitten yli. Koneen ohjaamo ja matkustamo olivat aikaansakin nähden pienet, mutta öljykriisissä taivaisiin pompannut polttoaineen hinta tiputti Concorden taloudellisen kurssin alas. Silti kone laitettiin 70-luvun puolessa välissä lentoon. Aluksi sillä koitettiin pitkiä matkoja, joissa nopeudesta on todellista hyötyä, mutta tähtitieteellinen polttoaineenkulutus johti useisiin välilaskuihin, jolloin Australian lennon nopeushyöty hävittiin näihin. Lopulta sillä yliteltiin lähinnä Atlanttia ja silloinkaan kone ei tuottanut ns. voittoa. Concordella lentäminen miellettiin kuitenkin jonkinlaiseksi luksukseksi, jota korostettiin ennen lentoonlähtöä nautitulla aidolla shampanjalasillisella.
Samaa luksusta haettiin myös koneelle sävelletyssä tunnuskappaleessa, jonka teki ranskalainen Frank Pourcel Grand Orchestroineen. Biisi on viihteellisesti funkkaava iso orkestrointi aikansa parhaimpaan ranskalaiseen tyyliin. Jet Set.
Hurriganesista puhuttaessa nousee aina esiin sen johtajan Remu Aaltosen yrittäjäasenne, joka poikkesi aikansa taiteilijapersoonista siinä, että rahan saamista ja kohtuullisia korvauksia keikoista ei pidetty kapitalistisena mädätyksenä. Aaltosen kumppanit Häkkinen ja Järvinen tienasivat omat siivunsa siinä sivussa, mutta mikä soittaen tuli, se laulaen meni. Järvisen kohdalla voitiin jo puhua patologisesta ongelmasta, joka yhdistyi vielä alkoholismiin ja huumeriippuvuuteen.
Järvisen edeltäjä ja yhtyeen alkuperäisjäsen Ile Kallio omasi kuitenkin terveen suhtautumisen rahaan ja palattuaaan Järvisen lähdön jälkeen suosionsa huipulla olleeseen yhtyeeseen, Kallio meni omien sanojensa mukaan tienaamaan. Toki kitaransoittaminen maan ykkösbändissä oli kova meriitti, mutta yhtyehierarkiassa selkeästi nuorempi Kallio oli Remulle altavastaaja ja homman nimi työpaikka.
Ensimmäinen Kallion kauden levy Crazy Days ei ole parasta Ganesia, eikä Kallio tykännyt sille otetusta materiaalista tai soundeista. Kovaa rokkaamista päästiin harrastamaan vasta seuraavalla Hot Wheels-levyllä jota itse pidän yhtyeen parhaana pitkäsoittona. Myös soundit ovat 'kellarimaiset' ja Remun idea äänittää taas Lahden Microvoxissa tuotti tulosta. Kallion toinen kausi jatkui 70-luvun loppuun, jolloin hän lähti, tai pistettiin lähtemään Cissen ja Remun hannaaman epäonnistuneen Euroopanvalloitusyritelmän jälkeen. Kallio meni tästä veljensä Pera & The Dogseihin. Mitään suurta menestystä Kallion bändipuuhista ja 80-luvun soolourasta ei tullut. Hän meni mukaan vielä Ganesin viimeiseen inkarnaatioon, jonka taival päätettiin kesään 1984. Kesän 88 festarikeikoille häntä ei edes pyydetty.
Näinkin pitkän alustuksen päälle tullaan 80-90-luvuille, jolloin musiikilla itsensä elättämään pyrkinyt ja omien sanojensa kädestä suuhun elänyt ja perhettään elätellyt Kallio meni mukaan mainosmusiikkikuvioihin. Näissä hommissa hän on ollut kohtuullisen menestynyt ja tuottoisa. Tulevan vaimonsa näyttelijä Kaija Kärkisenkin hän tapasi kaupallisissa produktioissa. Yhteistyössä syntyi flopannut Euroviisubiisi. Viisukirous ei kuitenkaan osunut kaksikkoon, vaan Kallio/Kärkinen iski 90-luvun puolivälissä soittolistoille ja levymyynnin kärkisijoille.
Tässä kuitenkin pitkä sinkkuversio kaupallisesta tuotannosta. Kyseessä on Koffin Light Beer mainokseen vuonna 90 tehty versio etelä-Amerikkalaisesta kansansävelmästa El Condor Pasasta. Mainoksen alkuperäisenä musiikina oli sama biisi, mutta mainostaja halusi siitä erilaisen version. Kallio veteli tämän kompressoidulla kitarasoundilla, mahtipontisilla koskettimilla ja niin edelleen. Mainoksen noin 40 sekunnin pituudessa, yhdistettynä salamoihin, vuoripuroihin ja syöksyvään valkopäämerikotkaan ollaan jossain asian ytimessä - huolimatta kappaleen juustoisuudesta. Siitä tehtiin myös pidempi versio, jota jaettiin liikelahjana yksipuoleisena vinyylisinglenä. Täytyy myöntää, ettei tämä kyseinen versio ei kestä päivänvaloa ihan niin hyvin. Mutta ammattimies oli asialla!
