Panda Bear & Sonic Boom - Reset 2022

Sonic Boom aka Peter Kember ja Panda Bear eli Noah Lennox ovat sen verran monta kertaa pyörähtäneet Levyhyllyssä, ettei heitä tarvitse enempää esitellä.

Näistä ensin mainittu on tuottanut jälkimmäiseltä kaksi kohtuullisesti menestynyttä ja omaperäistä levyä, mutta Reset on kaksikon ensimmäinen puhdas yhteis(työ)albumi.

Resetin tausta on mielenkiintoinen, sillä se äänitettiin nyt jo muistista pyyhityn koronapandemian aikana 2020-21 ja sen voi helpostikin kokea ponnistaneen tuosta maailmanlaajuisesta pandemiasta, yhteiskunnan suluista, ihmisten ahdistuksesta, tylsistymisestä ja epätoivosta.

Levyn musiikki ei kuitenkaan kuulosta tältä, ei todellakaan, vaan sitä voisi verrata esimerkiksi toisen maailmansodan aikaiseen tai jälkeiseen korostetun (yli)pirteään ja hyväntuuliseen viihteeseen. Jonkinlaisen eskapismin tarjoamista siis.

Resetin musiikki perustuu pitkälti sampleihin ja vanhan muiden levyttämän musiikin "uudelleenjärjestelyyn", mikä luo albumille myös oman erikoisella tavalla muistoihin ja nostalgiaan perustuvan soinnin. Järjesteltävä materiaali löytyi Kemberin alkaessa - ilmeisesti koronatylsistyksissään - järjestelemään levykokoelmansa vanhoja seiskatuumaisia. Näistä tehtyjen looppien päälle Sonic Boom ja Panda Bear äänittivät omat lauluraitansa jälkimmäisen käyttäessä kaikki ne Beach Boys-kikat, mistä hänet tunnetaan. Kember luottaa tietysti omaan monotoniseen ja rajalliseen, mutta kieltämättä aina jollain tavalla mieleen jäävään antiinsa vokalistina. Taustamusiikissa liikutaan 50-60-luvun tunnelmissa sukeltaen välillä niin sanottuun exoticaan, välillä lainataan sitä liippaavaa vanhaa ska:ta ja niin edelleen.

Levyn koostaminen tapahtui ilmeisesti oikeaoppisesti korona-aikaisten kontaktien rajoittamisen suhteen. Kaksikko pallotteli kappaleita ja ideoita sähköpostin välityksellä, vaikka kumpikin asuu tätä nykyä suhteellisen lähellä toisiaan Portugalin Sintrassa. Koronan hellittäessä otteensa Panda Bear ja Sonic Boom ovat kiertäneet pienimuotoisesti tämän materiaalin kanssa Euroopassa. Resetistä on julkaistu tänä vuonna myös dub-remix levy, jonka päätekijänä on oikeutetusti "ysärilegenda" Adrian Sherwood.

Ekan kerran Resetiä kuullessa olo oli hivenen pettynyt. Ehkä sen vuoksi, että kaksikon aikaisemmista yhteenliittymistä johtuen odotustaso oli hyvinkin korkea, onhan jännällä tavalla futuristinen "Panda Bear Meets The Grim Reaper" yksi suosikkialbumejani viime vuosikymmeneltä. Siihen nähden toisten musiikkiin perustunut Reset tuntui vähän heppoiselta ja siltä, että on menty sieltä missä aita on matalin. Mutta tämähän levyn idea ilmeisesti onkin: tuttua, mukavaa, helppoa ja mukana hyräiltävää musiikkia vaikeille ajoille. Levyn lyriikoissa sekoitetaan tähän kylmää ja kuumaa.

Eri suositeltavaa kuuntelemista.

Devo - EZ Listening Disc 1987

Devo on pyörinyt levyhyllyssä tasaisin ajoin, joten yhtye on varmasti blogin potentiaalisillekin lukijoille tuttu. Kyseessä on siis Gerald Casalen ja Mark Mothersbaughin jo 70-luvun alussa perustama orkesteri, jonka henkinen ydin syntyi kaksikon ystävän saadessa surmansa kansalliskaartin luodeista Kentin yliopiston mellakassa 1970. Hippiaate vaihtui kyyniseen de-evoluutio-oppiin ja tämä EZ Listening sopii jatkumoon hyvin.

Termi 'muzak' herättää edelleen synkkää kaikua, vaikka itse yhtiö on tehnyt viimeisen konkurssinsa vuonna 2010 ja sitä ennen jäi niin sanotusti kehityksen jalkoihin. Musiikkityylille nimensä antanut Muzak LLC yhtiö perustettiin kenraali George Squierin toimesta vuonna 1934 ja yritys käytti puheiden mukaan myös armeijan keksintöjä tuotteissaan. Yhtyeen nimi mukaili filminkehitysyhtiöjätti 'Kodak'in nimeä toivoen sen saavan samanlaisen helposti muistettavan nimen. Näinhän siinä kävikin. Yhtiö käytti ammattisäveltäjiä, mutta musiikin tarkoitus ja muoto suunnattiin kauppojen harmittomaksi taustamusiikiksi harmittomin soundein. Yleensä ilman vokaaleja tai ainakaan tunnistettavia tekstejä. Yhtiön tuotoksista levisi synkkiä huhuja 'aivopesuyrityksistä' ja asiakkaiden ostopäätösten manipuloinnista. Todistustaakka on syytteen esittäjällä.. Yhtä kaikki, kyse oli pinnallisesti harmittomasta kaupallisesti tehdystä hissimusiikista, joka oli huipussaan 60-luvun puolessa välissä soiden taustamusana jopa astronauteille. Myös muita kilpailijoita ilmestyi kehiin, eikä genreä voi sanoa kuolleeksi tänäkään päivänä (päin vastoin), vaikka suurimmat massit on tehty ajat sitten.

70-luvun loppuun tullessa muzakkia pidettiin rock-kentällä tiivistymänä 'un-coolista' musiikista. Tämähän sopi hyvin Casalen ja Mothersbaughin de-evoluutio teatteriin ja yhtye teki ensimmäiset muzak-versionsa omista kappaleistaan jo 70-luvulla. Ajatuksena oli huudattaa vesitettyjä versioita omista biiseistään keikkasalin PA:sta ennen omaa settiä. Näin ei tarttenut soitella toisten biisejä ja onhan tuo ajatus nyt ihan saatanan hauska.

Yhtyeen miksaaja sai jatkuvasti pyyntöjä nauhan myymisestä, mutta yhtye julkaisi tämän ensimmäisen osan kasettina vasta 1981 ja sitä myytiin vain yhtyeen fanclubille. Kakkoskasetti ilmestyi 1984. Millekään sunnuntaikuuntelija Devo-fanille näitä ei suunnattu, vaan yhtyeen parista hitistä innostunut olisi ollut nämä kuunnellessaan enemmän 'mitä vittua?' osastolla, kuin ymmärtänyt koko postmodernin ironian ja taiteellisen.. öö laajuuden. Versiot on tehty pitkälti syntikoilla, syntikkabassoilla ja tyylilajin oppikirjan mukaisesti. Laulumelodiat soitetaan koskettimilla, mutta mistään ei mennä tietenkään sieltä missä aita on matalin. Jos yhtyeen levytysuraa edeltäneet demot sisältäneillä 'Hardcore Devo' kokoelmilla matkattiin välillä musiikkiterrorin ja hurjien äänien poluilla EZ Listening soi kivasti ja vieläpä välillä ylväästi. Mukana on jopa syntikka-bluegrass versio. Biisien sekaan sotketaan surutta lainamelodioita, kuten 'Girl U Want'in suorat Morricone lainaukset. Yhtyeen uudelleenluenta omasta 'Satisfaction' Stones coverista poikkeaa yhtyeen levytetyistä versioista niin, että Stones riffi soitetaan kitaralla juuri niinkuin alkuperäisessä.. Tämä on musaa, mistä mummot tykkäisivät. "Kivan kuulosta musaa se Tevo".

Sunnuntaikuuntelijan kiusaksi kasetit yhdistettiin levyksi vuonna 1987 ja myytiin cd-levynä. Tietäen tuon murroskauden tajuttoman korkeat laser-levyjen hinnat, niin montaa Devon ostajaa on varmasti ottanut himassa aivoon, kun levy on lähtenyt pyörimään. Toisaalta tämäkin kuuluu 'uusioversio kusetuslevytysten' taidekokemukseen. On sitä itsekin kannettu kotiin Morriconen leffamusiikkilevy, jossa soikin käppäjuustoiset syntikkaversiot alkuperäisistä. Eikä kannessa kyllä ainakaan isolla lukenut tätä. Levystä otettiin uusintapainos vielä 1993, mutta itsellänikään tätä ei ole hyllyssä, vaan on tyytyminen internetin ihmemaahan. Mutta tätä kuuntelee mielellään!