Aikalaisille tämä paketti on todennäköisesti ollut himpan verran hämmentävää tavaraa ja on siinä ja siinä voiko tästä levystä puhua enää punkkina. Ehkä ei, toki uutta-aaltoa tämä on ja vieläpä reippaasti. Tähän ja myyntimääriin nähden on hämmentävää, ettei tämä ole kirppiksillä ikinä ollut mitenkään yleinen levy.
Näin jälkikäteen ja etäisyydestä tarkasteltuna Oy:n levyt muodostavat selkeän kaksikon, jossa tällä jälkimmäisellä matkataan pidemmälle ja juuri niin: sinne tuntemattomaan. Edesmennyt Ari Taskinen vastaa käytännössä koko albumin sävellyksistä paria poikkeusta lukuun ottamatta ja tässä mielessä on vienyt pianoineen ja syntikoineen musiikkia suuntaansa. Pelle vastaa levyn lyriikoista Tumppi Varosen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Moottoritiellä alkanut levoton vapauden paatos saavuttaa tällä levyllä huippunsa (jota Pellen myöhempi ura on käytännössä toistanut).
Levyn biisit demottiin Finnvoxilla levytyskuntoon ja itse äänitykset tehtiin suureellisesti Berliinin legendaarisella Hansa-studiolla, missä oli muutama vuosi aikaisemmin äänitetty osittain muun muassa David Bowien Berliini-trilogia. Rahaa ei palanut tuhottomasti, vaan koko levy soitettiin purkkiin viikossa bändin ihmetellessä berliiniläistä talonvaltaus- ja mielenosoituskulttuuria (kylmä sota kuumeni juuri tuolloin, ydinsodan uhka nousi jne.).
Biisimateriaali vaihtelee uuden aallon nopeasta rokista maailmanmusiikkiin, jäykkään reggaeseen ja vaikeasti kuvailtavaan paatokselliseen julistukseen. Tumppi laulaa pari palaa jne. Mutta siinä missä Moottoritien biisit ovat osittain ylikuluneet, tältä levyltä löytyy useakin härkäisen upea ja kauas kurkottava Pelle-biisi. Nimibiisi, En ole hullu, Aion unelmoida läpi elämän jne. Levyn lopettava Se elää on Pelle-paatoksen ytimessä niin hyvässä ja pahassa ja siis aivan mahtava biisi.
Kokoonpanomuutoksessa mukaan tuli taas (vähän tällä levyllä sivuosassa oleva) kitaristi Stefan Piesnack ja bassoon fuusio- ja progebändeissä soittanut Vety Kumpulainen. Jälkimmäisen notkea bassottelu nouseekin yhdeksi levyn musiikillisista elementeistä. Taskisen syntikoiden kanssa. Ei tässä tarvitse nyt ihmeellisiä viivoja piirtää Porin suuntaan huomatakseen, että alkuaikojen Yö-yhtye jatkoi aika suoraan tästä. Pellen ollessa jo matkalla muualle.
Paras Pelle-levy Pelon ja vihan ja N.U.S.n lisäksi.
