Eno oli saanut kenkää
Roxy Musicista, mutta levyllä soittaa aika paljon yhtyeen jäseniä. Loput ovat
King Crimsonista,
Hawkwindista ja
Pink Fairiesista. Eli aikamoinen hämykavalkadi äänivelhon apuna. Usean kokin ongelma ei tässä levyssä kuulu, vaan levy on mun korvissa yksi parhaista artsy-rock julkaisuista mitä vastaan on tullut. Eno osui biiseissä vahingossa klassisiin popmelodioihin ja homma kuorrutettiin oudoilla saundeilla ja hämykitaraoinnilla. Fuzz surisee ja kalseat rytmikitarat nykivät. Vähän myöhemmin Eno tavallaan kehitti ambient-musan, mutta se on jo toinen juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti