Faustin kakkoslevy alkaa
Velvet Underground-tyylisellä tomikomppi-jumituksella, joka rupeaa puolen minuutin jälkeen
toimimaan. Seitsemän minuutin päästä jatketaan pikkubiiseillä, simppeleillä rytmeillä ja oudoilla kuorrutuksilla. Paljon artsympi kuin toinen Faust-suosikki
IV.
Faust Tapesia en ole kuullut, joten se on hankintalistalla seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti