Tämä levy pyörii keskusteluissa aina, kun on puhe uudelleenjulkaisemattomista suomilevyistä. Oma ensikosketus oli isoveljen kaverilta äänittämä kasetti. Vuosia sen jälkeen olen metsästänyt levyä enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Toissa kesänä se löytyi muutamalla eurolla kotkalaisesta divarista.Remu oli edellisellä EP:llä siirtynyt suomenkieliseen lauluun. Soololevynä tämä oli jo äijän viides. Omasta mielestäni tämä on miehen paras levy, joka yhdistää iskelmän ja Remu-kielellä lauletun scattauksen aika hauskasti. Samaa tekstikamaahan mies lauloi käytännössä Hurriganesienkin solistina.
Bändinä tällä levyllä musisoi ammattitaitoista väkeä, tunnetuimpina Jukka Tolonen kitarassa ja Hessu Hiekkala pianossa. Biiseissä Remulla on käytössään koko suomi-iskelmän pussi sen pohjatonta kaukokaipuuta myöten.
Toisetkin pussit ja pussukat ovat vuosien mittaan menneet pohjia myöten. Tämä lienee syy siihen, että viime euroviisuihinkin pyrkinyt Remu-biisi oli vain kalpea varjo näistä 80-luvun puolen välin sielukkaista iskelmäpastisseista.
3 kommenttia:
Rolf Jacksen kirjoittaa täyttää asiaa. Todellakin Remun paras, "Vilkuilevat silmät" maxisinkun ja "Viittä vaille kaks" lp:n ohella. Suomirokin upeimpia aikaansaanoksia. Omia suosikkejani tällä levyllä ovat mm. Kenen yhden vaan, Miks menit pois ja Haaremin ruusu. Tämä platta on jostain käsittömästä syystä esim. radiosssa likipitäen kuoliaaksi vaiettu. Kuunnelkaa ihmeessä, jos saatte tilaisuuden. Remun kokoelmia sentään löytyy ja joillakin niistä on tämänkin levyn musiikkia. Kiitoksia Jacksenille siitä, että edes joku yrittää tuoda tätä levyä muidenkin tietoon.
No niin. Erittäin hyviä uutisia tähän levyyn liittyen!
http://www.epes.fi/fi/product_details.php?p=16939
Hienoa! Ton varmaan hankin, koska Viittä vaille kahta ei hyllystä löydy.
Cafe Metropol on ainakin jossain vaiheessa ollut Spotifyssä kuunneltavana.
Lähetä kommentti