Koska kuvaaminen oli keikan aikana kielletty, käytän härskisti yhtyeen sivustolta löytyvää promokuvaa.Olen myöhäissyntyinen Wilco-fani. Olin toki Doc Martens-aikana kuullut nimen Uncle Tupelo, mutta bändi tuli ihan väärästä maasta ja soitti hylkimisreaktiota aiheuttavaa kantria. Sen perilliseen Wilcoon törmäsin myöhemmin sivulauseissa ja Yankee Hotel Foxtrot hehkutuksessa. En ottanut hommasta selvää, ennenkuin puolivahingossa hankin A Ghost is Born levyn. Se soikin sitten autostereoissa koko kesän.
Jostain ihmeen syystä en ole myöskään viitsinyt hankkia kahta viimeisintä levyä, mikä keikalla aiheutti tuntemattomia biisejä. Tuntemattomia hyviä biisejä.
Jossain on kuvailtu Wilcon musiikkia Beatlesin ja Neu!:n sekoitukseksi. Ei mitenkään tuulesta temmattu vertaus. Peruskantriksi kun yhtyettä ei oikein voi sanoa. Itse namedroppaisin vielä Faustin, koska sen verran paholaisen kanssa sopimuksen tehnyttä kitarakuritusta löytyi. Harvoin löytyy sellaista määrää instrumenttilahjakkuutta samaan aikaan lavalla, säilyttäen silti sen järjen (tai järjettömyyden) soitossa. Jopa nokkamies Jeff Tweedy on monella mittarilla taitava kitaristi ja kun siihen lisää Nels Clinen infernaaliset taidot, kahdet koskettimet (sekä välillä kolmannen kitaran), Sirattin komean bassottelun ja Glenn Kotchen perkussiotaiteilun, lava pursuaa tekniikkaa ja taitoa. Onneksi Wilco osaa kanavoida tämän oikein ja tiukasti, eikä saa aikaan ähkyä.
Tweedille tuotiin jokaisen biisin välissä eri kitara ja kitararoudarin 'naama peruslukemilla' ilmeestä pystyi lukemaan Tweedin känkkäränkkäluonteen. Saman roudarin kasvoille ilmestyi keikan loppua kohden sentään pieni hymy hänen luovuttaessa soittimia bändin liiderille, mikä kertoi Tweedin mielialan noususta. Setti loppui yleisön toiveiden vastaisesti tasan kymmeneltä, koska huvilupa ei antanut soittaa pidempään. Ilma ritisi, eikä porukka olisi halunnut luovuttaa. Toivottavasti bändi palaa Suomeen. Ainakin se pystyisi helposti täyttämään Tavastiaa isomman salin.
2 kommenttia:
Kerrot olevasi myöhäissyntyinen Wilco-fani. Nyt minä mainion blogitekstisi lukijana pääsen pistämään vuonna 2021 myöhäissyntyisyydessä paljon paremmaksi. Twitterin kuplassa, jossa eritaustaiset Spotify-soittolistoja kuuntelevat pääasiassa itseni kaltaiset eläköityneet äijät suosittelevat toisilleen fanituksiaan. Tällaisen vihjeen pohjalta nyt tätä kommenttia naputellessani suoratoistosta kuuluu korvanappeihin "This is Wilco"-lista. Ei siis puhettakaan, että olisin ollut 2009 Huvilateltassa tai seuraavana vuonna Kulttuuritalolla kuulemassa elävää musiikkia. Mutta nykyaika suoratoistopalveluineen tarjoaa todella myöhään heränneelle mahdollisuuden päästä mukaan hyvän musiikin kuunteluun.
P.S. Tulkoon nyt vielä todistetuksi maaulman pienuus toisesta yhteydestä: Olen nähnyt nimesi vilahtelevan selatessani Facebookin "Oli kerran Kotka"-nostalgiaryhmän muisteloita. Eli läntisen Kotkan tienoot taitavat olla meillä yhteisenä kasvupohjana, minulla ehkä vähän varhemmin kuin sinulla (asuimme 10 vuotta Ruonalassa, josta parikymppisenä koulun ja intin jälkeen häippäsin Hesaan v. 1975)
Tarkoitus oli julkaista edellä oleva kommentti ihan omalla nimellä, mikä nyt toivottavasti toisella yrityksellä onnistuu :)
Lähetä kommentti