Aika tasan tarkkaan neljä vuotta sitten julkaistu 'Matematiikka' on Levyhyllyssä lähinnä sen takia, että se pyöri juuri pari päivää auton cd-soittimessa. Minulla on tapana reissuun lähtiessä kaivella omasta fyysisestä levyhyllystä selllaisia levyjä, joiden ei muista tehneen sen suurempaa vaikutusta suuntaan tai toiseen.Levy on muutenkin toistaiseksi viimeinen kaksikon tällä nimellä tekemä albumi ja yhteisiä nesteitä on valutettu enemmän Circleissä ynnä muissa. Matematiikan ja kaksikon debyytin 'Kopernikus hortoilee näkinkengässään' välillä on miltei huimat kymmenen vuotta ja rehellisyyden nimissä on näin jälkikäteen sanottava Rättö & Lehtisalon levyjen olleen debyn jälkeen pelkkää tasollista alamäkeä. Reverend Bizarre splitti oli sentään kunnollista.
CD:n kanteen onkin lätkäisty vihreä tarra, jossa on lainaus Soundi-lehden arvostelusta: "Olisi mukavaa, jos heikkouksia vaivauduttaisiin peittelemään vähän huolellisemmin." Myös edellistä 'Uu mama' levyä arvosteltiin sen ilmestyessä välityöksi. Tämä kaikki sopii varmasti Jussi Lehtisalon filosofiaan, jossa julkaisutahti pidetään kovana ja pienet kömmähdykset tai tason heittely luetaan kuuluvaksi kokonaistaideteokseen.
Matematiikan vika tosiaan on se, että edellisellä kymmenellä vuodella kaksikko on tehnyt oikeastaan kaikki levyllä kuuluvat jutut ennenkin ja usein jopa paremmin. Ei levy ole tietenkään kuuntelukelvoton: keskinkertaisuuden sisälle mahtuu pari oikein komeaa teosta, mutta ne ovat tosiaan hautautuneina sinne sekaan. Paatoksellinen 'Kurkista Anne Frankin päiväkirjaan' ja aivan surutta Bowien okkultissupermieskautta lainaava päätösraita 'Nibiru' ovat kovaa tasoa, mutta muuten.. toistetaan pitkälti niitä samoja juttuja. 'Marrakeschin kuuman varjoisilla kujilla' on myös ihan sympaattinen akustisvetoinen laulu, mutta sekin on kuultu miesten toisilla levyillä ja projekteissa jo parempana versiona.
Toisaalta asioihin voi aina ajatella uutta (tai tässä tapauksessa wanhaa) kulmaa: debyn ja tämän välillä on kymmenisen vuotta. Ennenvanhaan kymmenen vuotta myöhemmin artistin löytäneet uudet tai nuoremmat fanit saivat tyytyä uusimpaan julkaisuun, koska suurimpia artisteja lukuunottamatta levykauppojen hyllyistä löytyi usein vain se viimeisin. Olisiko Matematiikkaa ollut silloin huono levy aloittaa tutustuminen artistiin? Nimittäin itselleni tulee mieleen aika kasa paskoja levyjä hyviltä bändeiltä, joista oli aloitettava kyntäminen. Ja usein sen huonon tutustumislevyn takia uudelleen yritys tapahtui vasta toistakymmentä vuotta myöhemmin ja uusintajulkaisujen ääreltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti