
Tämä on sikäli koomista, että usein samoille tyypeille uppoaa samanlainen musiikki ja samat sanoitusten aiheet, kun vokalistina on Läjä Äijälä.
Elikkäs Haistelijoiden laulunaiheet tosiaan pyörivät pitkälti pikkuhousujen nuuhkimisessa, polkupyörän satuloiden nuuhkimisessa, vihreiden tangojen nuuskimisessa, sekä nykyään jo katoavassa kansanperinteessä, eli divareitten pornolehtihyllyissä ja silkkaan sukupuuttoon kuolleissa alan lehtien metsäkätköissä. Liekö koko juttu suunnattu sitten Terveitä käsiä kuulleelle ja metsässä yhteenliimautuneita lehtiä lukeneelle sukupolvelle, mutta mikä minä olen tuomitsemaan?
Musiikillisesti ja sanoituksellisesti liikutaan siis klassisen kauden TK:n linjoilla ja kyllähän Haistelijat on ihan räyhäkkä bändi. Yhtyeen hardcore liikkuu siellä minimaalisen metallisessa, rokkipohjaisessa, mutta nopeassa päädyssä, eli on omalla kierolla tavalla perinnetietoisempaa, kuin oikeastaan moni muu aiheen nykymuotoilija.
Koska yhtye on maalannut itse itsensä (pissalla ja paskalla?) omaan nurkkaansa, ei tämä varmaan kaikille toimi, mutta minä ainakin suosittelen tutustumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti