Hilse-kirja

Punkin suomeen rantautumisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi Like julkaisi näköispainoksen suomen legendaarisimman fanzinen parhaista paloista. Hilseen (1977-80) sivuja ja numeroita ryyditetään tämän päivän aikalaismuisteloilla ja kommenteilla.

Hilse-lehti oli kirjoitettu lähes kokonaan käsin(!), kuvat pöllitty jostain suuren maailman julkaisusta ja haastattelut tehtiin carillon katkuisissa sessioissa. Koko hommasta paistaa DIY-henki ja ilo, kunnes se viimeisissä numeroissa alkoi väsyä. Niinkuin suomen punkin ensimmäinen aalto. Sen jälkeen ilmestyi mitä enemmän kieltoja miltä näyttää ja kuulostaa.

Tähän sopii lainaus Eppujen 'Akun tehdas' biisissä, joka kiteytti hienosti luisumisen pois kuvioista.

"Miksi annoimme kasvaa tukkien
Miksi soitimme kera kukkien

Miksi sellaisia kysytkin
Nythän meistä tykkäävät hämytkin
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on

Miksi emme sitä
Häpeä ja peitä
Että teemme pelkkiä lälläreitä
Emme tietenkään siitä paineita ota
Arvostamme näet mummojenkin suosiota
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on"

Antipop Consortium - Arrhythmia 2002

Ryhmä perustettiin kuulemma pelastamaan rap pimeältä puolelta, johon se oli luisumassa vuonna 1997. Päämäärä oli jalo, mutta ainakin tällä hetkellä lohikäärme on niskan päällä ja rap voittopuolisesti bling blingiä.
'Valoisan puolen' musiikki on taas näemmä aika synkkää.. AP:n äänimaailma on/oli niukka naksahduksista yms. koostuvaa taustaa. Räppäys päälle.

Rufus Zuphall - Phallobst 1971

70-luvun alun saksalainen vastine Jethro Tullille. Tai molemmissa bändeissä soitettiin huilua, koska RZ on enemmän heavyä. Levyllä on myös mellotronia yms. Hyvää 70-luvun alun progea. Saksalaislevyjen kannet (ja nimet) oli enemmän härskejä, kuin brittivastineet.

Chris Holmes

W.A.S.P:in Chris Holmesin haastattelu sen mutsin kera vuodelta 1988.. Tukkahevin vapaamatkustajien aatelistoa.

Sun Ra and his Myth Science Arkestra - Fate in a Pleasant Mood 1960/61

Sun Ra Myyttis Tieteellisen Arkkistraationsa kanssa suolsi sessioistaan levyjä huimaan tahtiin. Yleensä näistä New Yorkin nauhoituksista tulikin kohtuu hyvän kuuloista ja särmikästä jazzia.

Sun Ra oli ensimmäisiä artisteja, jotka puhuivat musiikin 'henkisestä puoleisuudesta'. Myöhemmin tämä meni hauskan näköiseksi pseudomystiseksi teatteriksi antenneineen ja hopeisine viittoineen.

Fate in a Pleasant Mood kuulostaa siltä kuin menisit kännissä jazzluolaan ja toisen biisin kohdalla huomaisi, että tämä pappajatsihan kuulostaakin hyvältä!

Headhunters - Survival of the Fittest 1975

Headhunters oli Herbie Hancockin taustabändi, joka levytti muutaman enemmän funkin levyn ihan itsekseenkin. Valkonaamoista ja mustista koostuva nelikko käytti tällä ekalla (ja kuulemma parhaalla) levyllä myös afrikkalaisia perinnesoittimia. Välillä jamittelu suorastaan purskahtaa ulos kaiuttimista. Funk/jazz-timantti!

La Düsseldorf - Viva 1978

Neu!:n levyjä myytiin kuulemma noin 50-tuhatta kappaletta, mikä on yhtyeen musiikilliseen vaikutukseen nähden aika pieni määrä. 1975 hajonneen bändin/duon raunioille syntyneen La Düsseldorfin (Klaus ja Thomas Dinger RIP) kolmea ekaa levyä myytiin yhteensä yli miljoona kappaletta. Musiikki ei kuitenkaan ollut muuttunut yhtään mihinkään. Maailma on paradokseja täynnä..

Viva kuulostaa hiotummalta Neu!:lta. Muhkeammat saundit, sama junnaava biisi. Bowien mielestä bändi kuulosti tulevan 80-luvun soundtrackilta. Näin jälkikäteen ajatellen ehkä jossain käänteisessä maailmassa?

Kitaro - Silk Road 1980

Kukapa 80-luvulla lapsuutensa elänyt ei saisi kylmiä väreitä Silkkitien tunnusmusiikin kuulemisesta? Ehkä monikin, mutta yllättäen nimibiisi on levyn heikoiten aikaa (tai ääretöntä toistoa) kestänyt biisi. Heti sen jälkeen alkavat ambientimmat äänimaisemat toimivat hyvin.

Sparks - The Number One Song In Heaven 1979

Hitler-viiksiä ja falsettilaulua!

Nuggets: Original Artyfacts from the First Psychedelic Era 1965-1968 (Boksi)

Sitä oli unohtanut, miten timanttisia pikkubiisejä tämä kokoelma on täynnä. Kesälomalla autoillessa kuunneltiin boksilta äänitettyä kasettia. Löytyy kaikkea teenage-operasta yhteishoilotukseen ja vimmaiseen protopunkkiin. Ei vielä mitään rauhaa ja rakkautta, vaan korneja tai hurjia biisejä villeillä saundeilla.

Echo & the Bunnymen - Crocodiles 1980

Vuonna 1980 moni 60-luvun sankari oli ollut (fyysisestikin) haudassa jo kymmenen vuotta. Mm. Jim Morrison.

Liverpoolin jälkipunk-aallosta ilmestyi Echo & Bunnymen. Bändi toi Liskokuninkaan äänen takaisin - kuulostaen kuitenkin vuodelta 1980.

Ashra - New Age of Earth 1976

Aluksi Klaus Schultze hyppäsi pois kyydistä, myöhemmin basisti Hartmut Enke ja lopuksi tyttöystävä Rosi. Manuel Göttsching pudotti bändin nimestä 'Tempel' sanan pois. Soololevy, joka kuulostaa kaiulla, kitaralla ja koskettimilla soitetulta esi-houselta. Levyn nimestä huolimatta Göttsching irtisanotuu tänäkin päivänä pois new-age-liikkeestä.

W.A.S.P - Animal F**k Like a Beast 1984

Rättö & Lehtisalo - Kopernikus hortoilee näkinkengässä 2003

Porin taiteilijoiden yhteisprojekti. Kyllähän nämä miehet Circlessäkin samaan aikaan soittavat ja kuuluvat, mutta tämä on duo-levy.

'Valonnopeus' oli ensikuulemasta asti yksi hypnoottisimpia suomalaisia pop-kappaleita (jos varsinaisista kappaleista levyn junnaavien riffien yhteydessä voi puhua). Myöhemmätkin yhteislevyt ovat ajoittain oikein hyviä (etenkin viimeisin), mutta tätä jumittelua kuuntelee mieluiten.

(Tosin saatuani La Düsseldorfin ekan levyn käsiini, voisin osoittaa poikein hieman lainanneen saundeja myöten tota hommaa.. No, vanhan sanonnan mukaan 'Hyvää saa aina kopioida'.)

Samankaltaisesta taantuneesta teollisuuskaupungista poismuuttaneena täytyy myöntää olevani vähän kateellinen siitä, kuinka hyvän tekemisen meiningin jannut ovat tuolla järjestäneet.

Mort Garson - Plantasia 1976

Hassu levy.
Mort Garson oli näköjään elektronisen musiikin pioneereja, joka vuonna 1976 teki tämän kukille tarkoitetun satumaisen levyn. Soitti Moog-syntetisaattoria. Kaunista. Ja saksalaiskollegoista poiketen kepeää ja melodista. Kyllä tätä kuunnellessa varmasti jaksaa kasvaa.

Fripp & Eno - (No Pussyfooting) 1973

Brian Eno taitaa olla artisti, joka on saanut eniten kirjoitusmerkkejä tässä blogissa. No, se on varmasti jonkinlainen käänteinen laadun tae projektien tasosta?

Fripp oli näihin aikoihin King Crimsonin kitaristi ja Eno juuri julkaisemassa ekaa soololevyänsä (sekä levyn julkaisua ennen saanut monoa Roxy Musicista).

Lätty sai erittäin negatiivisen vastaanoton levy-yhtiöltä, faneilta ja kanssamuusikoilta. Tänä päivänä se on kulttisuosittu ja ensimmäisiksi ambient-äänityksiksi luettu levy.
Se äänitettiin kolmessa päivässä kahden vuoden aikavälillä. Kama pistettiin kahdelle nauhurille, joita soitettiin hivenen epäsynkassa ja Fripp maalailee tyylinsä mukaisesti kitaralla päälle. Kaksi parinkymmenen minuutin biisiä suhinaa. Joillekin ei tälläinen epämusiikki tipu, mutta tyylisuunnan ystäville pakko-ostos.

Cries From The Midnight Circus: Ladbroke Grove 1967-78 (kokoelma 2007)

Ladbroke Grove oli huonomaineinen paikka jo 50-luvun lopussa, jolloin viktoriaanisten kaupunkitalojen edustoilla tapeltiin rotumellakoita. Oikea paikka Lontoon vastakulttuurille asettua? Melkoinen kirjo brittibändejä jazzprogesta metalliin piti aluetta henkisenä ja fyysisenä kotinaan. Kokoelma listaa komean kasan artisteja (tosin muutama skenen tärkeä hahmo, kuten Steve Peregrin Took puuttuu). Hawkwindistä Quintesessenceen, Deviantseista Skin Alleyn jazzprogeen.

Disc 1

1.: Defecting Grey - Pretty Things

2.: Midsummer Night's Dream - Gopal, Sam

3.: I'm Coming Home - Deviants

4.: Revolution - Tomorrow

5.: Children Of The Sun - Misunderstood

6.: House With Out Windows - Mighty Baby

7.: Notting Hill Gate - Quintessence

8.: Thousand Words In A Cardboard Box - Twink

9.: Death Warmed Up (demo) - High Tide

10.: Man In The Moon - Village

11.: Billy The Monster - Deviants

12.: Bad Words Evil People - Skin Alley

13.: China - Cochise

14.: Mona - Farren, Mick

15.: Hurry On Sundown - Hawkwind

16.: Time Machine - Stray

Disc 2

1.: Saying For Today - Action

2.: So Embarrassed - Junior's Eyes

3.: Do It - Pink Fairies

4.: Evening Over Rooftops - Broughton, Edgar Band

5.: Bath Sister - Jody Grind

6.: Giants - Quintessence

7.: Long Ago Far Away - Bardens, Pete

8.: Cries From The Midnight Circus - Pretty Things

9.: No Time - Brown, Arthur & Kingdom Come

10.: Lord Of Light - Hawkwind

11.: Police Car - Wallis, Larry

12.: Ejection - Captain Lockhead

13.: Dodgem Dude - Moorcock, Michael & Deep Fix

14.: Louie Louie - Motorhead

15.: Autumn Song - Steamhammer

16.: Gone In The Morning - Quivers

Stephen Stills - Manassas 1972

Manassas oli Stillsin bändi, jonka nimekkäin henchman oli Chris Hillman (ex-Byrds yms.). Tupla-albumin musaa nimitettäisiin tänä päivänä muodikkaasti (vai onko se jo mennyt muodista?) americanaksi. 70-luvun alun levy myyttisillä 70-luvun alun saundeilla.

Kari Peitsamo ja Ankkuli - Vedestä nousee kasvi 1978

Suomi-punk oli tuohon aikaan varmasti kova juttu. Jonnekin aivan muualle, hämärän rajamaille sijoittui nokialainen Kari Peitsamo. Aseinaan tajunnanvirtaavat sanoitukset ja akustinen kitara. Ankkuli soittaa vain neljällä biisillä. Levyltä ei huonoa biisiä löydy. Tommi Liimatta vieraili täällä.

David Bowie - Diamond Dogs 1974

Bowien glam-kauden viimeinen levy antaa osviittaa tulevasta esim. biisin 1984 kylmässä diskossa. Alunperin George Orwellin kirjaan '1984' suunniteltu teema-albumi muuttui perikunnan kieltäessä luvan nihilistiseksi rock-tulevaisuusvisioksi. Aiemmin tärkeä aisapari Mick Ronson tiputettiin kyydistä ja Bowie soittaa levyn kitarat itse. Se antaa biiseille amatöörimäisen rouhean fiiliksen. Nimibiisi on tylsä, eikä levyn alkupää oikein muutenkaan iske, mutta loppua kohti meno paranee oikein jännäksi. Jos levyä voi kuvailla kuin kirjaa.