Ensi kosketukseni Cooperiin oli 80-luvun alkupuolella, jolloin mies oli väsyneen pellen maineessa ja hänen bändissä soitti bodatumman John Rambon näköinen kitaristi. Sitten muutama vuosi myöhemmin äijä teki paluun supertuotetuilla hiteillä. Ihmettelin, miksi Alice Cooperista puhuttiin alan lehdistössä jonkinlaisella kunnioituksella.Positiivinen yllätys oli löytää Cooperin ensimmäisiä megalevyjä (School's Out, Billion Dollar Babies) edeltäneet läpimurtolevyt. Love it to Death ja samana vuonna ilmestynyt Killers ovat oikein mainioita katurock-levyjä. Ennen soolouralle siirtymistä Alice Cooper oli siis saman nimisen orkesterin laulaja. Bändi teki yhdessä makeat biisinsä, jotka putovat johonkin Stoogesin ja Kissin väliin. Tarttuvin kertosäkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti