Ainoastaan karvarintaiset välimeren miehet saattavat saada mieleensä jotain yhtä megalomaanista ja pateettista; tehdä Raamatun osasta konseptialbumi. Monikossa puhuminen ei sinänsä tee oikeutta, koska 666 on pitkälti Vangeliksen soolotyö, vaikka eurohittejä tehnyt yhtye taustalla onkin. Kreikkapsykedeelien albumi poikkeaa aiemmista platoista ollen todellakin progea.
Levyn julkaisun jälkeen Vangeliksen koskettimia ja Roussoksen kyyneliä tihkuvaa tulkintaa saatiinkin kuulla sooloalbumeilta, koska yhtye hajosi tähän ilmestyskirjan petoon. Yhtä kaikki, albumi sisältää todella ambiensseja pätkiä ja kornin hauskoja biisejä ja nousee peukku-pystyyn osastolle. Monesti liikutaan maisemissa, jotka tuovat mieleen jonkin Lähi-idän mysteeriuskon, jollainen kristinuskokin itseasiassa alunperin oli. Muutama vuosi myöhemmin ilmestynyt Vangelisen 'Earth' pääsee aika lähelle.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
5 tuntia sitten
1 kommentti:
Jokainen biisi on valmis. Ja
Vangelis on jatkanut tyylillä tähän päivään asti, samalla jatkumolla.
Ostin muuten tämän tuplalevyn joskus
70luvun lopulla Valintatalon
Levypisteetä hinnalla 9.99 markkaa!
Myyjä luuli ulkomaista, väärinpäin
olevaa, tarraa hintalapuksi.
Ikuiset kiitokset.
Lähetä kommentti