Levyn ilmestymisen aikoihin olin alaluokilla ja yhteisöllisestä painostuksesta heavy-metal vaiheessa. Prince oli Michael Jacksonin kanssa sellaista nössöä diskoa, jota lähinnä kavereiden isosiskot kuuntelivat huoneissaan iltaisin mankalta kirjoittaessaan rakkauskirjeitään. Voi pojat.Princen elektro/pop/funk-levy on vähän kuin Pink Floydin The Wall. Kumpikin toimii levynä, mutta avautuu vielä paremmin yhdessä leffan soundtrackkina. Kummatkin ovat aika megalomaanisia, Purple Rain on tosin leffana hauskempi. Hävyttömän elokuvan päättävä nimibiisi on ehkä makein illan viimeinen, mitä niiden poikien isosiskot tanssivat diskoissa. Mahtava jännite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti