(Tupla)Levy on osaksi äänitetty itse itseään varten, osaksi koottu edellisten levytysten sessiojämistä. Houses of the Holylla alkanut J.P. Jonesin vaikutuksen kasvu kuuluu äijän soittamien rouheiden koskettimien kautta. Niihin levy nojaa. Taakse on jääneet myös edellisten levyjen folk-laulut haltioista, tilalle on tullut viikinki-funk ja lähi-idän vaikutteet.
Myöhemmin tultiin sitten siihen pisteeseen, missä kolmikaulaista kitaraa soitetaan aurinkolasit päässä ja koppalakki vinossa (tai toisinpäin). Mun suosikkini Zeppeliini-levyistä.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti