Helsingin radiossa kovasti pyörinyt Diskopallo soi kylmän Bowie-diskon soundein. Muuten levyltä löytyy kamaa punk-kaahauksen ja herkempien tunnelmapalojen välistä. Nuo Riston sanoitukset osuvat kyllä jonnekin hirveän tutulle alueella. Tai tunnistettavalle. Tai v*ttu jonnekin.
Levyarvio: Jack O’ The Clock – Portraits (2025)
20 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti