Waits julkaisi samaan aikaan kaksi albumia; Blood Money ja Alice. Alicen kappaleet oli tehty vuosia aikaisemmin erääseen teatteriproduktioon, mutta toimivat erittäin hyvin pelkkänä levynä. Kyllähän tietynlainen Brechtiläisyys niistä kuuluu ja Tom kuulostaa 30-luvun keski-eurooppalaiselta enemmän kuin 30-luvun keskieurooppalainen. Mukana on myös erikoisia instrumentteja, kuten stroh-viulu. Tässä on sellaista iskelmää, mihin kotimaassa pääsee vain joku T. Nurmio.
Levyarvio: Jack O’ The Clock – Portraits (2025)
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti