Tongin vakiolevykauppani hyllyjä ja etsin jotain uutta. Judee Sill kuulosti ookoolta, mutta jätin hautumaan. Mitään ei oikein löytynyt, mutta sitten kauppias antoi levyn kuunteluun ja arveli, että saattaisin pitää siitä. Levy oli tilattu toiselle tyypille, joka ei ollut hakenut sitä, joten vähän niinkuin tosi outo levy tiskin alta. Musa kuulosti Dr. Johnin ja Waitsin Tomin risteytykseltä. Kannessa oli vähän liian hämärä kuva mustasta jannusta turbaani päässä. Mielisairaalakaverin ottama. Artisti oli kuollut vuonna 1977, mutta levy oli tuoreen kuuloinen. No, hoaxihan se oli.Levyn takana on John Lurie niminen heppu, mutta erittäin hyvältähän tuo kuulostaa, onhan siellä Marc Ribbottia ym. mukana.
Joskus itselläni kävi ajatusleikki mielessä; garage-kokoelmia (Pebbless, Back from the Grave ym. ym.) on tuhottomasti ja bändejä ollut tuhansia. Jos kaikki onkin vain kusetusta ja muutama setä on soittanut mankalle kaiken. Ja mun laiseni urpot kiikuttavat noita kokoelmia levykaupasta himaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti