Monien mielestä King Crimsonin kera 'synkintä' alkuperäistä progea. Pawn Hearts on kyllä aikamoinen teos. Törkeän taiteellista paisuttelua, laulajalta rintanapit melkein lentää. Tähän aikaan bändin soitinarsenaalikin poikkesi muista; ei ollenkaan kitaraa, basso, perusrumpusetti, koskettimet (kosketinsoittaja rakenteleli omat laitteensa) ja saksofonisti, joka soitti toisinaan kahta fonia samaan aikaan. Erittäin suosittu bändi Italiassa.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti