Tein uudelleen tutustumisen Metalliin vasta myöhemmällä aikuisiällä. Slayer on kolissut eniten. Tämä niiden 'hittilevy' on vähän hitaampaa kamaa, enemmän Black Sabbathia.
Lahtarit osasivat riffitellä, mutta kiintiö-kitarasooloja karsastin aluksi. Etenkin kun jannut eivät edes osaa tiluttaa hyvin. Sitten mulle kerrottiin, että paskanakitus just kuuluu Slayer-kokemukseen. Totta vieköön äijäthän vetävät sooloissa ragaa Stoogesin Ron Ashetonin tyyliin! Lombardon kannutus jytisee. Nimibiisillä on vielä hieno videokin.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti