Diggailen etenkin tämän kantta. Muutenkin Michael Moorcockin fantasia on aina miellyttänyt ja mies mölisee (tosin kiusallisesti) tekstejään tällä levyllä. Lemmyn viimeistä Hawkwind-levyä on aina vähän parjattu, mutta syyttä; tämä jatkaa siitä mihin Hall of the Mountain Grillilla jäätiin. Levyn avaava Dave Brockin Assault and Battery/The Golden Void on ehdottomasti parhaita HW-biisejä. Junnaava riffi ja Lemmyn murahteleva basso. Levyllä on paljon hienoja mellotroneja, moogia ja saksofoneja.Olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja kuulla, mihin olisi päädytty jos Lemmy ei olisi saanut tämän jälkeen kenkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti