Punkin epävirallinen keksijäorkesteri kynti perusklubeja samaan aikaan, kun toveriaktit keikkuivat stadioneilla ja listojen huipulla. Tilanne haluttiin muuttaa ja tuottamaan palkattiin Joey Ramonen ihailema tupeita ja aseita rakastava 60-luvun tuottajaguru Phil Spector.Seinähullun Spectorin ja Ramosesien yhteistyö ei sujunut suinkaan ongelmitta, mitkä on dokumentoitukin ihan hauskasti. Pistoolia soittajan ohimolla, vankina äijän himassa jne.
Vaikka Johnny Ramone ei levystä piittaakaan (eikä muuten paljoa soittanutkaan) ei tämä ole huono. Joeyn upea laulu pääsee levyllä oikeuksiinsa. Ramonesin tyyli putoaa muutenkin hyvin perinteiseen Spector-rokkiin (sitähän se loppujen lopuksi onkin). Valitettavasti tästäkään ei aikanaan mitää megasuxeeta syntynyt, mutta hauska levy silti. Tosin Ramonesiin tutustuminen kannattaa ehkä aloittaa jollakin aiemmalla levyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti