Tämä levy oli ensimmäisiä kokemuksia _toisenlaisesta_ musiikista (vuonna 1987). Taittokantinen vinyylialbumi oli lainassa sedältäni, eikä minulla ollut vertailukohtaa eikä aikaisempaa kokemusta oikein mistään. Klassisen sikakannen ja sisäkannen taidekuvien katselu kuunnellen musiikkia ja levyn kaukaista koiranhaukuntaa jätti nuoren pojan mieleen ikuisen muistijäljen. Sellaiseen kokemukseen ei CD-aikakaudella ikinä päästy.Itse levyä voi sanoa viimeiseksi klassisen Floydin bändilevyksi. Vain yhdessä kappaleessa on krediiteissä Watersin lisäksi Gilmour, mutta bändi kyllä soittaa yhdessä suoraan ja hyvin. Seuraavalla The Wall:illa Watersin egotrippi oli jo lähtenyt käsistä ja bändin olemassa olon loppu oli vain ajan kysymys. Vaikka sillä onkin muutama hyvä biisi.
Animalsin kappaleet käsittelevät Watersille ominaisen kyynisesti eri ihmistyyppejä. Taustat ovat kuulaat ja kliiniset ja levy kuulostaa melkein yhdeltä ainoalta kappaleelta. Mutta tämä toimii.
Levyn kannet ovat oma tarinansa. Sika ja Battersean voimala kuvattiin eri päivinä, joten valotusten erilaisuus luo kansikuvalle oudon tunnelman. Itse sikahan pääsi karkuun ja sulki hetkeksi koko Lontoon lentoliikenteen. Nämä olivat Hipgnosisin viimeiset kannet Watersin ajan Floydille. Rogerin nimi oli unohtunut kansikuvakrediiteistä, kostoksi progressiivisen rockin Stalin ei tilannut heiltä enään mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti