Devo oli itsellenikin tuttu vain hassuista musiikkivideoista ja urpoista keltaisista haalareista. Bändin historia alkaa jo vuodesta 1973, jolloin Mark Mothersbaugh liittyi yhtyeeseen Ohion Akronissa. Clevelandin/Ohion hiipuneen raskasteollisuuden 'Rust Belt-vyöhyke' (joka kyllä jatkuu monen osavaltion alueelle) tuntuu olleen koti monelle helvetin kovalle proto -ja jälkipunk bändille sekä artistille; Rocket From the Tombs, Dead Boys, Pere Ubu, Electric Eels, Lux Interior, Chrissie Hynde jne.
David Bowie ja Iggy Pop innostuivat yhtyeestä taidefilmifestivaalilla ja Bowie hankki yhtyeelle levytyssopimuksen. Lasin taakse saatiin ekalle levylle tuottajaksi Brian Eno.
Duty Now for the Future on yhtyeen kakkosalbumi, jolla näin jälkikäteen ajatellen yhtyeen saundi ja de-evoluutio syvenivät. Nykivä uuden aallon hard-rock yhdistettynä urpoihin syntikoihin. Tähän aikaan kitarat olivat vielä pääosassa. Levyn avaava 'Devo Corporate Anthem' fanfaareineen kunnioittaa Rollerball elokuvan dystopiaa ja samankaltaista kamaa tulee 'Triumph of the Will' kappaleessa. Muuten nytkytetään uutta-aaltoa. Nerokasta kamaa. Kraftwerk vs. MC5.
Lauantain pitkä:Haastattelussa Kesy
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti