Mellotron

Jos joku soitin on saanut psykedeliassa ja progessa legendaarisen maineen, se on mellotron. 60-luvun alussa Englannissa kehitetty soitin oli aluksi hivenen raskaskäyttöinen, mutta myöhemmissä malleissa toimintaa oli järkeistetty ja rundaaminenkin niiden kanssa onnistui. Tämä ei siltikään tarkoita, etteikö soittimessa olisi ollut edelleen teknisiä haasteita..

Mellotronin toiminta perustui äänitettyihin nauhoihin, joissa jokaiselle koskettimella oli omansa juuri sille äänenkorkeudelle. Yleisimmät soitinäänet olivat viulu, huilu ja kuoro. Nauha ei ollut kuitenkaan looppi, sillä sen piti sisältää soittimen avausääni. Nauhaa riitti kahdeksan sekunnin ajan, jonka jälkeen vastapaino palautti sen takaisin. Tätä aikarajoitetta kierrettiin soittamalla sävel kerrallaan sointuja. Tästä tuli mellotronille ominainen 'pumppaava' tai juoksutettu ääni. Pitkää ääntä saadakseen konserttitilanteessa piti soittaa kahta mellotronia vuorotellen. Vara-mellotron ei ollut muutenkaan pahitteeksi, sillä soittimen virittäminen ja toiminta oli tien päällä kiinni tähtien asennosta. Lämpö, sähkövirta ja kosminen säteily vaikuttivat nauhojen pyörimiseen, joten niiden nopeus ja vire heittelivät välillä rajusti.

Huolimatta teknisistä haasteista soitinta käytettiin laajasti etenkin 70-luvulla. Mellotronin onni oli tavallaan sen tekninen epäonnistuminen; laite tehtiin mallintamaan orkesterisoittimia, mutta huojunnasta johtuen ne muuttuivat eteerisen tai aavemaisen kuuloiseksi, jota ei vieläkään pysty helposti jäljittelemään.
Polyfonisten syntetisaattoreiden ilmestyttyä markkinoille mellotronit katosivat nopeasti, jääden pienen piirin fetisseiksi. Silti soittimen kuultiin huokaavan silloin tällöin ja nykyisin se on kokenut jonkinlaisen renesanssin. Suomessa soittimia on tiettävästi neljä kappaletta, joista kaksi on Esa Kotilaisella. Voi olla enemmänkin. Eräällä proge-foorumilla suomalainen bändi kertoi ostaneensa oman soittimensa ulkomailta. Kunnostamiseen meni paljon aikaa, mutta Ruotsista saa tällä hetkellä varaosia. Kuulemma kannatti.

Mellotronin värittämiä kappaleita:

Beatles : Strawberry Fields Forever (varmaan kuuluisin esimerkki, mutta edelleen komea ja ..ulkopuolisen kuuloinen)
David Bowie : Space Oddity (Avaruuteen lähtö soitettiin tietysti sen ajan edistyksellisimmällä soittimella)
Rolling Stones : 2000 Light Years From Home (Stonesien psykedeelisen kauden yksi harvoista täysosumista. Brian Jonesin viimeisiä unohtumattomia suorituksia)
King Crimson : Mikä tahansa levy Rediin asti. Maalailua ja jyrkkiä kulmia.
Led Zeppelin : Rain Song
Tangerine Dream : Atem (ja monella muulla levyllä. Eteeristä maalailua syntikka-arpeggioiden päälle)
Hawkwind : Hall of The Mountain Grill (Hawkwindin parhaalla levyllä paljon välibiiseissä)
Witthüser & Westrupp : Trips und Träume (folkkia ja mellotronia)

Punkin jälkeen mm. OMD käytti runsaasti 'Architecture & Morality' levyllä ja Joy Divisionin 'Decades' biisillä. Nykysin soitinta käytetään taas paljon. Ehkä omaperäisimmin Radiohead ja Julian Cope. Sillain ilman retro-proge painolastia.