Levyhyllystä nousee tällä kertaa Madonnan Like a Prayer. Jos tähän asti täällä kirjoiteltu pikkuisen/melko/aika marginaalisista artisteista ja levyistä, nyt tulee juustoisen suosittu levy. Vuoteen 2008 mennessä Madonna on ollut jooga-madonna, evita-madonna, erotiican papitar-madonna, gangsterin-morsian-madonna, disko-madonna jne (unohtuiko jotain... niin; kabbala-madonna).
Joka tapauksessa melkein aina on musikaalinen tukiverkosto ollut kunnossa, eli hyviä biisejä on hänelle kirjoitettu ja levyt on tuotettu viimeisen päälle. Levyllä on pakolliset diskoiskelmät ja pari slovaria, mutta myös samalla tavalla klassisen kauniita pop-kappaleita, joita esim. aikalainen Bangleskin pystyi esittämään. Tätä kuuntelee mieluusti.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
7 tuntia sitten
1 kommentti:
Ja alkuperäisessä vinyyliversiossa oli vielä lisätty jotain 'ootekolonki'-tuoksua.
Tuoksuu muuten vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin.
Lähetä kommentti