Flaming Lips oli tuttu aikaisemmalta ysärivuosilta. En hirveästi lämmennyt niiden aiemmalle (teko)taiteelliselle mökälle, jossa oli toki kuitenkin hetkensä. Neljän yhtä aikaa soitettavan kokeellisen Zaireeka-sekoilun päälle bändi yllättäen läväyttikin tämän levyn. Pelkästään avausbiisin 'Race for the Prize' rumpusoundin on pakko olla viesti jostain äärettömästä neroudesta. Itse pidän orkesteria tämän päivän kokeellisena Beach Boysina.
Lauantain pitkä:Erään kaikkien aikojen blueskitaristin biografia
7 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti