Oma ensikosketus Lindholmin tuotantoon tuli penskana 'Tupakka, viina ja villit naiset' biisin myötä, joka on maailman toiseksi paskin biisi (paskin on vielä tekemättä). 'Pieni hento ote' taas taitaa olla kansanopisto-hippien maammelaulu.
Sirkus on hyvän kuuloinen levy. Ei tätä varmaan olisi tehty ilman Bob Dylania, mutta kyllä Davella on oma runollinen otteensakin mukana. Rytmiryhmänä toimi ex-/nykyinen ja tuleva Wigwam; Hulden, Österberg ja Groundstroem. Lindholm on ollut yllättävän hyvän makuaistin omaava kitaristi. Tekstit toimivat. On se jännä miten artistit myöhemmin väsyvät.
Valot sammuu, haju jää.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti