Bowien hevilevy. Ennen erinomaista Hunky Dorya (suosikki!) ilmestynyt The Man Who Sold the World pyörii aina silloin tällöin levylautasella. Musiikillisesti liikutaan jossain äänekkään rokin ála varhainen Zeppelin/Black Sabbath ym. maastossa. Tulevien glam-levyjen riffi-iloitteluun on kuitenkin vielä matkaa, mikä tavallaan myös tuo levylle oman kotikutoisen viehätyksensä.
Sanoituksissakin liikutaan aika synkissä vesissä. Vaikuttimet tulevat Crowleyin, Nietzchen ja Lovecraftin kaltaisilta kirjailijoilta. Yli-ihmisiä, kylmiä koneita ja kuolevaisten moraalin yläpuolella olemista. Ei mikään kevyt paketti. Ja kannessa David loikoilee sohvalla naisten mekossa.
90-luvulla David piti erinomaista nimibiisiä keikkasetissä; ja kakarat haistattelivat Nirvanan kappaleella ratsastamisesta!
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti