Vuonna 1981 klassinen Motörhead oli nousukiitonsa huipulla. Trio Lemmy Kilminster, Philty 'Animal' Taylor ja 'Fast' Eddie Clarke olivat olleet kolme vuotta tien päällä. Piristeiden ja 24/7 dokaamisen kyydittämä bändi oli niin kovassa livekunnossa, että kaltaiseni maallikko etsii hädissään lähintä pommisuojaa.
The Whon 'Live at Leeds'in ohella yksi parhaita yrityksiä vangita rokkilive äänilevylle. Tässä on kaikki jutut mitä bändi oli tehnyt tätä ennen ja tämän jälkeen. Livenä. Mitään muuta ei oikeastaan tarvita. Lähtee Ace of Spadesilla ja loppuu Motorheadiin. Capricorn on levyn ainoa hmm.. pohtivampi biisi.
Tällaisestä sitten kaiketi palaa, koska alamäki alkoi ja pian; Eddie Clarke lähti vetämään. Bändi ei palannut mun mielestä koskaan enään aikaisempaan loistoonsa. Niin ja levy on äänitetty kaikkialla muualla, paitsi Lontoon Hammersmithsissä.
Review: Mike Oldfield – Platinum (1979)
2 tuntia sitten
1 kommentti:
Tuon livelevyn tituleeraaminen Motörheadin uran kulminaatiopisteeksi osoittaa ikävää ahdasnäköisyyttä; ovathan miehet (noh, Lemmy ja vaihtelevat kokoonpanot) väsänneet toinen toistaan upeampia albumeja, kuten Another Perfect Day, jossa Robbon upeat soolot sulattavat aivot jo ensimmäisen raidan puolivälissä. Myös 90- ja 2000-luvulta löytyy varsin varteenotettavia tulevia legendoja Motörheadbangersseille ja muille Lemmyn ääntä ja lyriikoita fanittaville.
Lähetä kommentti