Levy on julkaistu vielä 'Tubeway Army' yhtyeen nimissä, mutta on käytännössä Gary Numanin. Tuolloin äijä keksi syntikoihin perustuvan futurokin lähes yksinään. Toki Bowien 'Low' ja Kraftwerkin 'Man-Machine' soivat vahvasti, mutta visio ja sen kiillotus olivat miehen omia.Levyn tekstit perustuvat Numanin omaan ikinä valmistumattomaan kirjaan, jossa vilahtelevat ihmisenkaltaiset koneet, miehet mustissa ja paranoidiset pelot. Toki tuo kaikki on Philip K. Dickin novellista tuttua huttua, mutta Dick ei käyttänyt Blade Runnerin esikuvana toimivassa novellissaan sanaa Replica. Ja Ridley Scott teki filminsä (jossa androideja kutsutaan Replicoiksi) vasta kolme vuotta myöhemmin.
Niin tai näin. Levyllä Numan vei tätä vieraantunutta ½-konehahmoaan pidemmälle, synnyttäen joukon jäljittelijöitä. Tai suoraan sanoen hän synnytti muoti-ilmiön, nimeltä futuristit. Numan korvasi levyllä kitarat miltei kokonaan syntikoilla. Punkin jälkeisessä Britaniassa saattoi tapahtua mitä tahansa ja tämä levy oli listaykkönen yhdessä siltä lohkaistun upean Are 'Friends' Electric? sinkun kanssa. Sukseeta jatkui vielä muutama vuosi ja jopa minä (umpihetero no homo kitarabändi) olin kuullut artistin nimen. Tosin myöhemmin Numan ei enää ollut pinta-artisti, vaan kurioisiteetti.
Tämän löytäminen/tietämättömyys artistista on taas osoitus omien ennakkoluulojen voimasta. Puolustukseksi on sanottava, että muistan kyllä 80-luvun tukkasynabändit. Raskauttava asianhaara on, että olihan niistäkin moni oikeasti hyvä.
2 kommenttia:
Jos en väärin muista, Blade Runnerissa androidit olivat replikantteja (eng. replicants).
Foo Fighters versioi Numanin "Down In The Park" -hitin(?) myöhemmin X-Files -teemalevylle "Songs In The Key Of X". Kannattaa tsekata, mielestäni todella onnistunut coverointi, vaikka alkuperäinen on kyllä synameiningeissään ahdistavampi.
Pitää tsekata.
Dave Grohlhan on nimenomaan erinomainen covereiden ja pastissien tekijä :-D
Lähetä kommentti