Vaikka Gösta Sundqvist kynti ennen tätä levyä ja etenkin sen jälkeen iskelmällisissä tunnelmissa, on Leevi and the Leavings:in musiikin toinen jalka ollut aina uusromanttisessa syntikkapopissa. Orchestral Maneuvers in the Dark oli tarkkaan kuunneltu. Myös se kokeilevampi puoli. Tästä todistuksena esim. levyn kappale 'Olipa kerran ihminen'.Kadonnut laakso on siis osittain uusromanttista syntsapoppia. Sundqvistille uskollisesti kuitenkin diskossa tanssitaan kaljakännissä ja ruma tyttö istuu yksin. Muutama tyylin rikkova biisi ei pilaa levyä. Vaikka tämä ei olekaan 'Häntä koipien välissä' levyn tyylistä kansalliseen selkärankaan uppoavaa hitti-ilo(?)tulitusta, kuuntelee tätä erittäin mielellään.
2 kommenttia:
Leevin hitit on niin puhkikuunneltu, että jo sinänsä oivallista materiaalia. Luin kirjoituksen ja sattumalta huomasin kirjastossa vinyylinä tämän albumin. Pitihän se lainata.
Aika vähäiseksi syntikoiden osuus lopulta jää. Enemmän huomio kiinnittyy normaalityylistä poikkeaviin vetoihin (Rock on, Rudy ja pari jamaica/ska-henkistä esim. Näkymättömät Kaupungit).
>> Aika vähäiseksi syntikoiden osuus lopulta jää.
Joo, puhtaat syntikkabiisit jäävät pariin, mutta koko levyn alkupuoli nojaa uusi-aalto/romantiikka puoleen.
Nuo mainitsemasi levyn loppubiisit eivät kyllä kuulu Leavingsien parhaimmistoon.
Lähetä kommentti