Gun Club oli Jeffrey Lee Piercen Los Angelesista ponnistanut yhtye, joka nautti koko olemassa olonsa ajan vankkaa kulttisuosiota. Alunperin LA'n Blondie-fanclubin presidenttinä toiminut Pierce alati vaihtuvan miehistönsä kanssa loihti esiin sydäntä polttavaa rokkabilly-blues-voodoo-punkkia. Piercen hivenen nuotin vieressä viihtyvä laulu tuo musiikkiin oman särmänsä. Miamin tuottajana toimi Blondien Chris Stein ja taustalaluja hoitaa levyllä D.H. Laurence Jr. pseudonyymin takaa Debbie Harry. Esikoislevy räjäytti villiydellään potin, mutta Miami taas on aavemaisempi.Päihteiden runsas käyttö sekä bändin hajottaminen ja loputon uudelleen kasaaminen rikkoi levytys- ja esiintymistahtia. Jeffrey Lee Pierce kuului Johnny Thunders-koulukuntaan, joka oli vakaasti sitä mieltä, että taiteilijan tulee polttaa kynttiläänsä molemmista päistä. Homma onnistui viimein vuonna 1996.
3 kommenttia:
Loistolöytö. Me ollaan valintojesi perusteella aika lailla samaa ikäluokkaa, ja itse nappasin tämän älppärin kaupasta kainaloon heti tuoreeltaan silloin teininä. Kansi ja musiikki yhtä komeita ja aavemaisia. Ikisuosikki.
En missään nimessä kannata Jeffrey Lee Piercen elämäntyyliä, mutta aina nieleskelen aina tämän albumin päätösraidan "Mother of Earh" kuullessani. Se on jotenkin niin karun kaunis.
Ostin tämän levyn älppärinä silloin parikymppisenä. Se tuli pyörineeksi paljon soittimessani. Erinäisten elämänvaiheiden myötä älppärit hävisivät hyllystäni, mutta suureksi riemukseni löysin tämän iTunes Storesta. Arvaa ostinko.
Gun Clubia pitkästä aikaa kuunnellessa tuli mieleen miten tajuttoman tärkeä osa Jeffreyn epäpuhdas laulu on musiikissa.
Se tuo sen viimeisen silauksen. Ilman sitä musa olisi ihan ookoo tason rock-punkkia, mutta nuotin vieressä viipyminen nostaa siihen jotain ihan omaa tulta.
Lähetä kommentti