Tangerine Dreamia on sivuttu muutamaan kertaan tässä blogissa, vaikka yhteenkään sen levyyn ei olla tartuttu. Yhtyeen albumit siirtyvät kuitenkin usein levyhyllystä soittimeen, joten on aika ottaa yksi niistä käsittelyyn.
Tangerine Dream oli Kraftwerkin ohella yksi krautrockin ja kosmisen musiikin kaupallisesti menestyneimpiä yhtyeitä. Bändi saavutti brittijulkaisujen osalta oikeaa mainstream-suosiota ja omaa edelleen vankkumattoman kuulijakuntansa. 80-luvulla he kyllä pilasivat homman saatanan juustoisella kamalla (mm. Streethawk-tunnari). Bändiä voisi luonnehtia ilkeämielisesti 'taiteellisemmaksi Jarreksi'. Yhtyeen katalogista löytyy kuitenkin pitkä pätkä erittäin asiallisia levyjä, jos vain viitsii kaivaa.
Zeit ei ole yhtyeen levyistä suurin suosikki. Seuraavana vuonna ilmestynyt Atem on iskevämpi ja Virginille julkaistu läpimurtolevy Phaedra taas helpompi. Silti yhtye, joka julkaisee 'Aika' nimisen tuplavinyylin, jossa ei tapahdu YHTÄÄN MITÄÄN ansaitsee maininnan Levyhyllyssä.
Alkuperäisellä vinyylillä oli yksi biisi levypuoliskollaan. Zeit on siitä outo levy, että se pystyy pysäyttämään ajan kokonaan. Tai siirtymään tilaan, missä ei tapahdu mitään, vaikka kajareista kuuluukin jotain ääntä. Levyllä ei ole Atemin kaltaisia teemoja juuri ollenkaan. Jos sellaista kehitellään edes hetki, niin se lopetetaan saman tien. Levy on siis pääpiirteissään pulputusta, ujellusta ja huminaa. Ei mitään rytmejä. Kun olin pikkupoika, tälläistä kutsuttiin suhinaksi. 90-luvulla homman nimi päivitettiin ambientiksi.
Lauantain pitkä:Haastattelussa Kesy
4 tuntia sitten
4 kommenttia:
Tää oli hieno, uusi tuttavuus.
Että kiitti vaan vinkistä.
Unimusiikkia, sano.
koita kuunnella joka päivä nauttien pienet viinit ja patonkin palat.
Viskiä ja haggistä tulee ikävä...
Salut!
No niin. Nyt on sitten hommattu tangerine dreamia kolmen levyn verran. Pari vuotta piti kypsytellä "oudomman" musan ostamista. Zeit, Phaedra ja Rubycon.
Hyvät levyt valitsit!
Toivottavasti putoaa.
Lähetä kommentti