Jaques Brel - Amsterdam 1964

Jaques Brellin 'Amsterdamin' kohdalla mieltä painaa kuinka anglo-amerikkalaiseksi sodanjälkeinen populaarikultuuri yritettiin tunkea. Ennen toista maailmansotaa ja ennen kuusikymmentälukua yleiseurooppalainen musiikki saattoi vielä kuulua italiaksi, saksaksi tai ranskaksi, ennenkuin sen kieli pakotettiin 'vapauden' kieleksi.

Ironisesti ranskalaisen nyky-chansonin kuningas tuli 'ranskalaisen sarjakuvan' tyyliin Belgiasta. Varhain nelikymppisenä kuollut Jaques Brel syntyi Brysselin kaupungin alueella 1929. Hänen muusikon uransa alkoi 1950-luvun Pariisissa. Hänen suosionsa nousi nopeasti ja pian hän oli nyky-chansonin kuningas, jonka heittäytyvää tyyliä arvostettiin ja myös matkittiin kielimuurin ulkopuolellakin. Kymmenet eturivin laulajat David Bowiesta ja Scott Walkerista lähtien ovat ilmaisseet kunnioituksensa artistia kohtaan.

Amsterdam on ultimaattinen merimieslaulu, joka pohjautuu englantilaiseen 'Greensleeves' kansansävelmään, mutta vetää silmien eteen Amsterdamin huorakadut, baarit ja känniset merimiehet koti-ikävineen. Tämä ei ole kuitenkaan mikään hyräily, vaan Brel heittäytyy kiihtyvään kappaleeseen täysin rinnoin hiki valuen. Viimeinen tyhjä säkeistö, jossa aina poistutaan teatraalisesti kiihtyneenä mikin edestä kruunaa vielä kaiken.

Meren ystävä Brel kuoli keuhkosyöpään vain 49 vuoden iässä 1978 ja haudattiin Ranskan Polynesian Hiva Oa-saarelle.