Michael Rother kitaroineen on ilman neuvotteluja varmasti yksi tärkeimmistä krautrock-genren kitaristeista. Rother soitti lyhytaikaisessa Kraftwerk-kokoonpanossa Florian Schneiderin ja Klaus Dingerin kanssa Ralf Hütterin ollessa hetken aikaa eronneena yhtyeestä. Tästä kaksikko Dinger/Rother suuntasi suoraan perustamaan Neu!-yhtyeen, jonka debyytti julkaistiin samana vuonna 1971.
Neu! kuuluu lähes jokaisessa kaanonissa tärkeimpien kolmen krautrock-yhtyeen joukkoon ja kaksikko on vastuussa/maineessa sen kuuluisan 'motorik'-rytmin synnystä. Toinen tärkeä tekijä soundissa oli Rotherin maalaileva volume-pedaalin ja wah-wahin käyttö, jotka veivät David Gilmour-tyylisen soittamisen vielä askeleen verran pidemmälle.
Dingerin ja Rotherin keskinäinen ja musiikillinen suhde oli lievästi sanoen kompleksinen ja kaksikon pari vuotta kestänyt yhteistyö oli ailahteleva ja myrskyisä. Neu!:n viimeisen levyn aikaan Rother oli jo löytänyt uudet leikkikaverit 'Clusterin' Roedeliuksesta ja Moebiuksesta, joiden kanssa syntyi kaksi klassikkolevyä yhteisnimi 'Harmonian' alla. Kolmikon seuraan liittyi myös Brian Eno. Tätä materiaaloa ei aikanaan julkaistu, mutta homman vaikutuksen voi kuulla Bowien Berliini-trilogialla.
Neu! ja Harmonia eivät olleet millään mittapuulla myöhemmän musiikillisen vaikutuksensa kaltaisia kaupallisia menestyksiä. Vähän niinkuin Velvet Undergroundinkin kohdalla Neu!:n levyjen myynti meni muutamaan tuhanteen kappaleeseen. Tähän verraten oli kohtalon ivaa, että toisen Neu!-puolikkaan perustama La Düsseldorf myi samoilla eväillä satoja tuhansia levyjä, eikä Michael Rotherinkaan sooloura ollut kaupallisesti menestyksetön.
Vuonna 1976 levytetty ja seuraavana vuonna julkaistu Flammende Herzen jatkaa omalla puolellaan sitä samaa linjaa, mitä Dingerin La Düsseldorf omallaan, ollen selkeää jatkumoa Neu!:n ideoille ja ideaaleille. Levy on täysin insrumentaali ja keskittyy Rotherin maalailevan kitaran päälle. Lopputulos kuulostaa hämmentävän paljon elokuvalliselta. Mikä ei ole ihme, sillä levyä käytettiin seuraavana vuonna saksalaisen 'Flaming Hearts' elokuvan soundtrackkina.
Rother soittaa levyllä miltei kaiken; kitarat, basson, syntetisaattorit ja elektroniset perkussiot. Apua ja ohjeita rumpujen soittoon saatiin Canin Jaki Liebezeitilta. Kun levyn tuottajanakin oli vielä legendaarinen Conny Plank voitaneen Rotherin soolodebyytin kohdalla puhua puhtaasta krautrock-levystä, vaikka 'motorinen' puoli on minimissään. Flammende Herzenin äänimaailma on lämmin ja orgaaninen.
Rother jatkoi samoilla eväillä (Liebezeit rummuissa, Conny Plank namiskoissa) vielä kahden soololevyn verran, joihin pitää tutustua.
Levyarvio: Opeth – The Last Will And Testament (2024)
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti