McLaren syntyi skottilaisen isän ja portugalinjuutalaisen timanttikauppiassuvun jälkeläisenä vuonna 1946. Isä jätti perheen Malcomin ollessa kahden ikäinen ja hänen varakas isoäitinsä kasvatti hänet. Hänen äitinsä meni uusiin naimisiin vaatetehtailijan kanssa ja McLaren lähti teininä himasta ensin hanttihommiin, sitten taidekouluihin, joista hän pääsi 1971. 60-luvun lopussa hän tutustui ranskalaiseen 'situatinistien' liikkeeseen, jota hän ihaili ja halusi matkustaa Ranskaan vuoden 1968 mellakkakesänä. Matka vaihtui kuitenkin paikallisen taidekoulun valtaukseen. McLarenin musiikillinen maku koostui 70-luvun alussa lähes ainoastaan 50-luvun musiikista ja miehen suhtautuminen, tai siis suora viha hippiliikettä kohtaan sai myöhemmin suorastaan koomisia piirteitä.
1971 McLaren perusti ensimmäisen vaatekauppansa kaverinsa tyttöystävä Vivianne Westwoodin kanssa. Liike myi alunperin McLarenin fiftari-fiksaation tuntien vähemmän yllättävästi teddy-boy-vaatteita. Kaksikko matkusti 1973 New Yorkiin, missä he tapasivat saman kaupungin Dollsit. McLaren välitti alunperin yhtyeelle vaatteita, mutta päätyi managreoimaan sitä sen hajoamiseen 1975 asti. Tuolloin hän yritti pukea vastentahtoiset nyki-kovikset punaisiin nahka-asuihin ja lavan taakse nostettiin sirppi ja vasara aiheuttamaan järkytystä. Koko homma lässähti ja McLaren palasi takaisin Englantiin.
Näihin aikoihin hän tutustui legendaariseen rock-toimittaja Nick Kentiin, joka omien sanojensa mukaan piti McLarenille tehokurssin 70-luvun räväkästä rockista, mukaanlukien The Stooges. McLaren ahmi oppia. Samaan aikaan Lontoon vaateliike oli vaihtanut nimensä shokeeravammaksi SEX:iksi. Liikkeessä toimi myyjänä Glenn Matlock niminen tyyppi ja tulevan yhtyeen nimi oli selvää. McLarenin kunniaksi on sanottava, että häädettyään bändin alkuperäisen ujon solistin itku kurkussa treeneistä pois, hän toi tilalle liikkeessä pyörineen nuoren John Lydonin, jonka sukunimi vaihdettiin irkusta Rotteniksi.
Kentiä McLaren kiitti usuttamalla ei vielä yhtyeessä olleen Sid Viciouksen hakkaamaan konserttia katsomassa olleen Kentin miltei kuoliaaksi. Tästä syntyi ilmiö, jonka seurauksena Lontoon punkit hakkasivat esikuvansa esimerkin mukaan vastaantulevan 'kriitikko' Kentin aina katuojaan.
McLaren järjesti yhtyeelle omat harjoitustilat - soittimet ja PA:nhan Steve Jones ja Paul Cook olivat nuorisorikollisina jo hankkineet bändille. Alussa homma pelitti hyvin ja McLarenin nukkeleikki ei ollut vielä päässyt vauhtiin. Koska Matlock biisinteosta huolimatta (tai juuri siitä johtuen) vaikutti olevan liian vahva persoona, hän usutti Rottenin ja Matlockin riitoihin, joka päättyi Matlockin lähtöön. Tilalle otettiin Sid Vicious, jonka jälkeen skandaalit ja bändikuvat olivat kohdallaan, mutta audion taso laski kuin lehmän häntä. Kaikki päättyi Rottenin romahdukseen hommasta ja McLaren istui bändin kassan päällä syytäen rahoja elokuvaprojekteihin ja tuhoon, muttei yhtyeen jäsenille. Hän manipuloi loput bändistä Rottenia vastaan ja tämä lähti bändistä. Samaan aikaan pihalla ollut lahjattomuus ja Rottenin aikaisempi hyvä ystävä Vicious fantasioi urasta rock-tähtenä, jota McLaren pönkitti.
McLarenin puheista huolimatta hän oli aina kaoottisimmilla ja tärkeimmillä hetkillä poissa paikalta, tai tutisemassa kauhuissaan tilanteesta, vaikka myöhemmin puhui aina toisin. Hän piti itseään ja yhtyettä puheiden puolella jatkumona situationisti-liikkeelle ja yhtyeen tarkoituksena ainoastaan kultturisen ja taiteellisen terrorin tekemisen. Kaikki eivät bändissä olleet tietysti samaa mieltä. Pistolsin ja McLarenin yhteistyö päättyi kuitenkin 'The Great Rock'n Roll Swindle' elokuvaan, jossa Rottenin tilalle yhtyeen solistiksi kaavailtiin Brasiliassa asuvaa suuren junaryöstön pääkonnaa Ronnie Biggsiä. Hommaa puitiin oikeussaleissa 80-luvulle asti, jolloin bändin jäsenet saivat vasta rahallisen osuutensa ja oikeuden yhtyeen nimeen.
Kyseinen Pistols-elokuva kaapattiin McLarenin käsistä elokuvayhtiölle ja soundtrackit ja best-of kokoelmat kaappasivat hänen 'kulttuuriterrorisminsa' laulamaan kassakoneiden laulua ihan väin levy-yhtiöille itselleen. McLaren vetäytyi, mutta vain hetkeksi.
Hänen puheilleen ilmestyi Lontoon punk-kuvioissa vaikuttanut, nyt oman 'Adam & The Ants' yhtyeen perustanut Adam Ant (oik. Stuart Leslie Goddard), joka pyysi Pistols-sirkuksen ja mediamökän innoittamana McLarenia manageroimaan juuri ensilevynsä julkaissutta yhtyettään. McLaren innostui Antin uudenlaisesta sankarihahmosta, joka Pistolsien ja punkin luuseri-romantiikan sijasta lainaili meikkinsä apasseilta ja puvustuksena amiraali Hornblowerin tyyppisiltä seikkailijoilta.
Kuitenkin paria kuukautta myöhemmin McLaren manipuloi muun bändin puolelleen ja antoi laulusolistille kenkää hänen omasta bändistään. McLaren vielä juoksi itkua pillittävän laulajan perään treenikämpän käytävälle ja tarjosi jalosti tälle kuitenkin hommia yhtyeen parturina tai meikkaajana. Adam Ant pääsi tosin vuotta myöhemmin antamaan kostonsa omalla soolomenestyksellään.
Tässä kohtaa hän kuitenkin vei kolme muuta Ants-muusikkoa perustamaansa Bow Wow Wow:hun, jonka solistiksi McLaren laittoi puoli-pedofiilisesti 14-vuotiaan burmalais-britti Annabella Lwinnin, joka pistettiin poseeraamaan promokuvan taidemaalauksen uusintaverisoon alastomana. McLaren yritti myös julkaista yhtyeen kautta 'Chicken'-nimistä lehteä, joka olisi käsitellyt alaikäisten seksiä.. Jossain vaiheessa McLaren sai myös päähänsä, että solisti Lwinnin passiivisuus johtui tämä neitsyydestä, joka piti poistaa. Yhtyeen jäsenet vetivät asiasta pitkää tikkua, mutta voittajakitaristi epäonnistui tehtävässä..
McLarenin muotikumppani Vivianne Westwood oli mukana vaatetettamassä tätä hänen 'uus-romanttista' yhtyettään. Ja Malcom tietysti itse kertoi, kaiken mitä bändi suustaan päästi.
Yhtyeen musiikki oli vahvasti afrikkalaisten tribaalirytmien vaikutteista ja McLarenin ideana oli tehdä superkaupallista tyhjää musiikkia ja iskeä näin kaupallisen musiikin.. öö sydämeen. Bow Wow Wow julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa/EP:n aikansa halpismuodossa c-kasettina. McLarenin yritys iskeä 'roskamusiikillaan' hittilistoille kuitenkin epäonnistui, koska radio-DJ:eille kasetin äänenlaatu oli riittämätön. Bow Wow Wow ylettyi muutamalla myöhemmällä single-julkaisullaan sinne hittilistoillekin asti, mutta siinä vaiheessa McLaren oli taas jo kyllästynyt sen hetkiseen nukkeleikkiinsä. Sinänsä Bow Wow Wow pitää sisällään paljon pätevääkin audiota ja ajatus roskan ja teiniroskan yhdistelmästä hyökkäyksenä punkin jälkeen on mielenkiintoinen, jos sivuutetaan McLarenin törkeät moraaliset alilyönnit.
Managerointi tai manipulointi, kummin vain oli tässä jäämässä taka-alalle. McLaren vietti tässä vaiheessa aikaa New Yorkissa, jossa innostui rap-musiikista. Tämä johti pariin käsittämättömään/odottamattomaan rapsinkku-hittiin. Elektro-taustat niissä ovat kunnossa, mutta McLarenin 'räppäys' on tietysti sitä, mitä voi odottaa vuoden 1983 svengalin räp-levytykseltä. Musiikillinen ura jatkui vielä vuoden 1989 levyyn, missä mukana oli Bootsy Collinsin ja Jeff Beckin tyylisiä muusikoita. Samana vuonna hän teki myös kreikkalaisen koskettimien juustokuningas Yannin kanssa mainosmusiikkia British Airways-lentoyhtiölle.
McLarenin tahti alkoi myöhemmässä elämässä hidastua, eikä myöhempinä vuosina ollut enää mitään yhtä herkullisia mani.. managerointihommia. Tarinan mukaan hän kyllä tarjoutui esimerkiksi Red Hot Chili Peppersien manageriksi vuonna 1985, mutta ehkäpä miehen maine ja teot olivat sellaisia, että jos nukkeja ei löytynyt, aika harvat omasta musiikista ja urastaan huolehtivat ihmiset halusivat McLarenin 'ohjausta'.
McLaren kertoi oman versionsa Pistolsin tarinasta muiden elossa olevien kanssa erikseen Julian Templen vuoden 2000 'The Filth & Fury' elokuvassa. Lydon ja McLaren eivät henkilökohtaisesti ikinä puhuneet Pistolsin hajoamisen jälkeen. Hän asui elämänsä viimeisen vuosikymmenen New Yorkissa ja Pariisissa ja kuoli syöpään sveitsiläisessä sairaalassa huhtikuussa 2010.
1 kommentti:
Lähetä kommentti