tiistai 6. elokuuta 2013

Lama - Apuri EP 2013

Lama oli tiettävästi ainoita Suomen punk-skenen bändejä, joka aloitti toimintansa ensimmäisessä aallossa 70-luvun lopussa JA jatkoi vielä toisen aallon mukaan. Muut aikalaiset muuttivat suuntaansa poppiin, iskelmään, uuteen aaltoon tai lopettivat, mutta Lama siirtyi kovan ytimen suuntaan. Onko ja oliko Lama hardcorea on sitten mielipidekysymys. Stadilainen bändi se kuitenkin oli aikana, jolloin punkkarit olivat Stadista, mutta punkbändit yleensä maakunnista.

Laman ensimmäisen vaiheen toiminta lakkasi vuonna 1983. Tämän jälkeen yhtye on toki nauttinut ja nauttii edelleen oikeastaan Suomen kentässä aika varauksetonta kulttisuosiota. Bändi on aktivoitunut tuon jälkeen noin kymmenen vuoden välein miltei alkuperäisessä kokoonpanossaan.

Koska itse olen ruvennut diggailemaan punkkia jälkijättöisesti enkä silloin aikanaan ei Lama ole ollut itselleni niitä eturivin bändejä. Yhtyeellä on toki ollut useita hienoja ralleja, mutta neljästä ekasta EP:stä koottu 'Ja mikään ei muuttunut' oli ensimmäisiä kuuntelukokemuksiani, eikä pitkäsoittona hirveän kompakti paketti. EP:t eepeinä, ei pitkäsoittona.
Tästä uudesta EP:stä kohistiin jo pitkään ennen sen julkaisua ja sen tultua ulos likipitäen kaikki kommentit ovat olleet positiviisia. Jostain syystä tämän tsekkaus on kuitenkin jäänyt vaikka mielenkiintoa olisi ollut. Levyhän on tehty yhtyeen viimeisen alkuperäisen kokoonpanon kanssa (Rane Raitsikka bassossa) ja sisältää uutta materiaalia ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen, jos 2007 julkaistua 93-liveä ei huomioi.

Seiskatuumaisen Apuri-EP:n nimi tulee 'apuri-punkeille' nimensä antaneen (EP:n kansikuvapoika?) Esa Apurin mukaan ja tietty hänestä kertovasta nimibiisistä. Apuri-punkkarit saivat kyseenalaista mainetta olemalla vastuussa miltei kaikesta siihen punkkiin liitetystä negatiivisesta käytöksestä, johon varautuneet mielikuvat häiriköivistä punkkareista edelleen liittyvät. Ensimmäisen aallon jannuthan olivat idealisteja, jotka saivat turpiin tomppeleilta väkivaltaisesti itseään toteuttavilta diineiltä. Kun diinit katosivat pari vuotta myöhemmin, sama aines etsiytyi punkin ja hc:n pariin vittuilemaan mummoille ja räkimään seinille. Tämän porukan näkyvin hahmo oli Apuri, joka oli aina ja joka paikassa. Soittamisen ja zinejen tai muun aktiivisen tekemisen sijasta kyseinen jengi keskittyi dokaamiseen ja päihteiden käyttöön, vaikka toki kävi yleisönä keikoilla. Itse biisi on bändin vanhaa materiaalia ja soitettu keikoilla jo pitkään.

Levyn avaava 'Kadunmies' on cover-versio Cockney Rejectsien klassisesta 'Oi, oi oi':sta. Kakkosbiisi on 'ensimmäinen Lama-biisi', Epen kaverin ja hetken Widows-miehen Kellogs Bollocksin 'Pakkoloma'. Kellogs itsehän kuoli hämärissä olosuhteissa 1993, eikä miehestä löytynyt muuta kuin Kolera-altaassa ollut jalka. Kuulemma tämän maan ensimmäinen DNA-testi paljasti henkilöllisyyden. Nimibiisi on taas käännös UK Subsin biisistä. Levyn päättää Chron Gen 'Mindless Few' käännös 'Sähköä ilmassa'.

Lama 2013 kuulostaa yllättävän hyvältä. Tuotanto on sopivan rupista ja käännöslyriikat pelittävät. Mieleen ei hiivi hetkeäkään epäilystä tai höpöä, kun yli viisikymppinen Epe laulaa kadunmiehistä ja Dr. Martens kengistä, mutta ei siltikään yritä kuulostaa teini-ikäiseltä. Eikä pappamuistelolta. Live esiintymisten silminnäkijät ovat myös olleet vakuuttuneita. Suurin nurina levyn kohdalla on tullut siitä, että se sisältää Kellogsin bändille tekemää biisiä lukuunottamatta pelkkiä covereita. Minua se ei haittaa, kun on itsekin tullut soitettua cover-musaa. Kuinka moni bändi aikanaan 'lainaili' Lamaa (kaurapuuromainos opetti myös, että kannattaa omistaa omien biisien kustannussopimukset..)? Kaikki riffithän on jo keksitty, joten miksei Lama voi nyt lainailla muilta? Toki ymmärrän, että genreen kuuluu vahvasti se omien biisien tekeminen, mutta kyllähän siellä on aina käytetty myös 'lainausvapautta'. Yhtä kaikki, olisi kieltämättä mielenkiintoista kuulla Laman omiakin uusia biisejä, ei siinä mitään.

Jos laadun tae on se, että seiskatuumainen kääntyy puolen loputtua ympäri, Apuri-EP on täyttä tavaraa.


2 kommenttia:

Kimmo Juntunen kirjoitti...

Sen verran pitää huomauttaa että vaikka Ns; Apuripunkkareilla olikin usein päihteet, (lähinnä halpa punkku)-mielessä, ei heidänkään tapana ollut mikään riidanhaastaminen tms. häiriköinti. Ei myöskään itse Apurin (tunsin hänet aikoinaan kun hengailin lepakossa ja punkporukoissa.

Rolf Jacksen kirjoitti...

Asia voi olla noinkin, tai näinkin. :)