keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Rattus - Levytykset 1981-1984 - 1993

Levyhyllyn uusintoja, osa III

Punk ja hardcore leikkasivat omaa musiikkipolkuani muutamaan otteeseen nuoruudessani 90-luvun alussa.
Silloin kyseessä oli enemmänkin hetkellinen "etsin itseäni"-vaihe, eikä se johtanut mihinkään pysyvämpään. Osittain syy oli skenen silloinen(kin) sisäänpäinlämpiävyys ja TRUE 110%-henki, joka yhdistettynä tuon ajan genren musiikilliseen aallonpohjaan oli aivan mahdoton yhtälö. Niimpä jalkoihin eksyi Doctor Martensit ja levysoittimeen ennenkaikkea brittiläinen "indie", mutta myös kavereilta lainatut U.S.A-bändit, kuten Sonic Youth.

Sonic Youth toimiikin aasinsiltana, sillä yhtyeen vieraillessa Suomessa marraskuussa 92, yhtyeen kitaristi/musanörtti Thurston Moore kierteli päivällä Stadin levykauppoja ja hänen hankintalistaltaan vuoti huhupuheissa kyselyt Kaaos- ja Rattus-yhtyeitten seiskojen perään. En tiedä kuinka tarinassa lopulta kävi; löysikö Thurston kyseisiä levyjä vai ei, mutta koska oma sankarini diggaili noita bändejä, niihin oli jossain vaiheessa tutustuttava.

Homma ei ollutkaan ihan niin helppo ja nopea, vaan tämä samaisena SY-yhtyeen vierailuvuonna ilmestynyt cd-kokoelma eksyi omaan levyhyllyyn vasta 2000-luvun alussa päivätöistä saadun palkan ja Helsingin levykauppojen myötävaikutuksella.

Levytykset 1981-1984 oli Poko:n kulttuuriteko, jossa se uudelleenjulkaisi kaikki neljä vilppulalaisen Rattus-yhtyeen EP:tä/mini-LP:tä, jotka se oli julkaissut oman levymerkkinsä alla. Yhtye oli itse julkaissut tätä ennen omakustanteena yhden sinkun ja EP:n. Epe Heleniukselle on nostettava hattua siitä, että kustansi ja julkaisi osan aika olennaisia ja lengendamaineeseen nousseita hardcore-levytyksiä. Suomen Rought Trade, tai jotain.
Hardcore oli silloinkin täysin marginaalista musiikkia, painokset pieniä (mikä selittää osittain alkuperäispainosten älyttömät hinnat) ja bändien kanssa säätämisessä niin kova vaiva, että Rattuksen vuonna 1984 äänitetty 'Ihmiset on sairaita' EP jäi yhtiöltä julkaisematta ja samoihin aikoihin Poko lopetti melkein kaiken punkin kustantamisen. Rattus on toki nauttinut aina "skarppien äijien" mainetta suomi-hc kuvioissa ja sen keikat pitkin uraa olivat moneen muuhun verrattuna ihan asiallisia. Mutta vaiva ja profit eivät siis levy-yhtiössä kohdanneet.

Kokoelmalevy menee yllättäen levytysten kanssa päinvastaisessa kronologisessa järjestyksessä, eli sen avaa 'Uskonto on vaara' mini-LP, josta siirrytään 'WC räjähtää' levyn kautta 'Rajoitettu ydinsota' EP:seen ja kirsikkana kakussa Poko-debyytti 'Rattus on rautaa'. Järjestys on sikäli hyvä, että viimeksi mainittu on oikeastaan aika paska ja keikkuu hassuttelu-punkin rajoilla. Tyylillinen/tasollinen hyppääminen tätä seuranneen EP:n avausraitaan 'Keppiä Ronaldille' on ehkä yksi kotimaan musiikin pisimpiä ja hienoimpia. Koska itse aloittelin hardcoren "uudelleenkuuntelun" jenkkibändeillä ja siitä suomalaisilla, en tietenkään ollut tietoinen, kuinka kovasti nämä suomi-legendat kuulostivatkaan eräältä D-bändiltä.. Tosin Rattukselle ominainen muhkea tuotanto ja tykitys tuo d-tyyliin omaa kulmaa. Siinä missä Terveet kädet vetelivät samoin eväin, mutta perverssein toisto-lainein, Rattus on uskollinen brittien toisen aallon aiheille ja julistuksille. Ydinsotaa, natseja, rotusortoa, eläinten tappamista ynnä muuta vastustetaan. Jotain levyjen tuotantoarvoista kertoo, että älysin vasta pitkälle myöhemmin laulajan vaihtuneen Jakesta bändin ärrävikaiseen roudariin Annikkiin tuolla levyn avaavalla viimeisellä levytyksellä. Yhtä kaikki, poiketen esim. Kaaoksen levyillekin asti päätyneestä ehkä vähän epämääräisestäkin mölinästä Rattus oli levyillä ja livenä tykki.

Rattus siirtyi tämän jälkeen ajalle tyypillisesti Venomin ja Slayerin hengessä metallisemmille linjoille ja lopetti toimintansa 1988. Paluu tapahtui vuonna 2001 ja yhtye on sen jälkeen toiminut aktiivisesti kiertäen Suomea ja maailmaa. Poko-vainajallekin levytettiin levy vuonna 2005. Svartti julkaisi näitä EP:tä uudelleen vinyyleinä ja jotain kulttimaineesta kertoo, että tämä cd-kokoelmakin on discogsin mukaan 20 euron arvossa.

Ei kommentteja: