maanantai 14. marraskuuta 2016

V/A - Folk Is Not a Four Letter Word, Vol. 2 2007

Levyhyllyn uusintoja pt.II.

Tästä kokoelmasta oli niin turhanpäiväisen lyhyt ja mukanäppärä kirjoitus, että pakkohan tämä on ottaa uudelleen käsittelyyn. Toinen syy on tietenkin se, että tämä kaksiosaisen sarjan toinen osa on todellä hyvin kasattu kokoelma.

Kymmenen vuotta levyn ilmestymisestä ja kaiken maailman Spotify-listat ovat tehneet tällaiset levyt ehkä aikansa eläneiksi, tai ainakin vanhanaikaisiksi. Toinen juttu onkin se, että kuka niitä Spotifystä jaksaa kaivaa? Etusivut täyttyvät aivan kuten ennenkin maksetuista levy- ja kustannusyhtiösuosituksista. Oikeastaan sama mitä kuuntelet, Spotify ei sitä kamaa sinulle suosittele, vaan tuotesijoittelua.

Andy Votel on nelikymppinen brittiläinen DJ, musiikintekijä ja graafikko, eli sellainen 2000-luvun "vanhan hyvän ajan" hahmo. Musanörtti, jonka kokoelmista ja tiedoista koottiin monta helvetin hyvää kokoelmaa niin tästä folkista, kuin esim. eurooppalaisesta (myös itä) progesta. Vanha kunnon portinvartijasuosittelija. Näitä folk-kokoelmia ilmestyi kaksi kappaletta englantilaisen Cherry Redin kautta ja Votel pyöritti tässä omaa 'Finders Keepers' levy-yhtiötä.

Tämä Vol. II on himppasen parempi, kuin ykkösosa. Votel kaiveli hivenen tuntemattomampia brittifolk-artisteja, sekä artisteja pitkin Eurooppaa, jonka kielialue-erojen takia osa hyvistä esityksistä on jäänyt anglo-populaarikulttuurin ulkopuolelle. Levyn biisit ovat folkin toiselta aallolta: 60-luvun lopusta 70-luvulle ja kielialueitten lisäksi tyylien laveus ulottuu perus-folkin lisäksi lastenlaululevyihin. Perus- on vähän turha sana, sillä tähän aikaan musiikkilaji kurotteli pitkälle joka suuntaan ja ulottuvuuteen. Lähimmäksi Suomea päästään ruotsalaisen Turidin kohdalla, mutta esim. joku Pihasoittajat tai Kissa kehrääväinen ei olisi aiheuttanut näitten seassa mitään häpeilyä.
Tässä toisessa aallossa on myös hienoa, että kukaan ei enää yritä olla uusi/sama Dylan, Donovan tai Baez, vaan jokainen levyn artisti laulaa tasan omalla äänellään - oli se sitten ohut, erikoinen tai muuten vain mieleen jäävä. Spotify-listasta poiketen levyn kansilehti myös esittelee perusasiat aina kyseisestä artistista. Levyn artistirosteri on naisvoittoinen, mutta en tiedä oliko se aikansa skenessä ihan näin?

Levyn 20 artistista tunnetuimmasta päästä ovat Pentangle ja Alexis Korner ja heiltäkin on mukana obskuurimmat biisit. Erityisesti mieleen jääviä esityksiä tarjoaa Francon Espanjassa toiminut Vainica Doble, aiemmin mainittu ruotsalainen Turid, brittien Midwinter ja pakahduttavat lastenlaulut Englannista ja Hollannista, eli Jan & Lorrainen 'Number 33' ja Elly & Rikkertin 'Heksenring'. Unohtamatta ranskalaisen Emmanuel Parreninin 'Apres Londee'ta, jolle Stereolab on velkaa aika paljon. Useimmat kappaleet esitetään tietenkin omalla kotikielellä. Parhaimmillaan äänitykset ovat suorastaan maagisen kuuloisia.

Kokoelman ilmestymisaikaan brittien taidemusiikin marginaalissa oli toki vahvasti "metsäfolk"-skene, jonka muutamasta suomalaisartistakin esim. maan elitistinen Wire-lehti kirjoitti runsaasti. Joten jonkinasteista kaupallista ja artistista tilausta kokoelmallekin oli. Tällaiset levyt toimivat myös uteliaisuuden herättäjinä ja muutaman artistin levyjä, tai tuohon aikaan ilmestyneitä uusintajulkaisuja tulikin hankittua. Toisaalta niiden kohdalla huomasi myös miksi ne ovat obskuureja: usein ei päästy kokonaisuudessa esim. Pentanglen vankkojen levykokonaisuuksien tasolle.

Hyvä kokoelma ajalta, joka ei palaa.

Ei kommentteja: