Harmonialta ilmestyi kaksi levyä, joista tämä jälkimmäinen 'Deluxe' liikkuu kepeämmissä tunnelmissa. Bändi soitti tämän levyn aikoihin keikkansa ison värikkään päivänvarjon alla. Kontrasti ekan levyn (Musik von Harmonia) ultra-viileään ääneen on suuri. Mutta ei se tee levystä huonoa.
Levyarvio: Jack O’ The Clock – Portraits (2025)
20 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti