Tämä on vanha suosikki 90-luvun puolesta välistä, jolloin löysin tämän. Tätä pidetään yhtenä 60-luvun tärkeimpänä pop-levynä. Pitkästä aikaa kuuntelin korvalapuissa ja on edelleen helvetin hyvä.Jos Doors oli aikansa tummanpuhuvaa musaa, Love oli sitä vielä enemmän (olihan Arthur Lee oikeastikin musta jätkä!). Tämä on alkuperäisen kokoonpanon akustisin albumi; mariachi-torvia, meksikolaisrytmejä, teatterimusiikkia ja absurdin mustaa lyriikkaa. Musta jannu sävelsi vaudevilleä. Outo yhdistelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti