Mustien bändipaitojen uskollisten ostajien maassa on vaikea uskoa, että junttiylpeytemme heavy-musiikki olisi joskus ollut täällä harvinaisuus. Näin kuitenkin oli 70-luvun alussa, jolloin bändeistämme Charlies oli lähimpänä tuota maailmalla jo mainetta niittänyttä musiikkimuotoa. Led Zeppeliniä täällä meni, mutta esim. Black Sabbathia yllättävän vähän ja levymyynti oli pientä. Tämän päivän lippispäisen hevi-autistin on varmasti yhtä vaikeaa ymmärtää tätä, kuin sitäkään, että onhan sitä maailmassa muutakin musiikkia.Charlies oli lahtelainen yhtye, jonka sointi kehittyi 70-luvun taitteessa enemmän Cream-rokin suuntaan. Bändin musiikkia kuultiin anarkismia yms. käsittelevässä kulttifilmissä 'Julisteiden liimaajat'. Buttocks oli yhtyeen musiikin toinen julkaisu. Levy alkaa raskaalla blues-riffittelyllä. Useissa biiseissä kitaraa tuplataan saksofonilla. Välillä hempeillään ja kitaristin fuzz-wah ei kalpene kansainvälisessäkään vertailussa. Ron Asheton tulee usein mieleen. Sen verran äkäisesti vetää. Mihinkään namedroppailuun ei Charliesin tapauksessa voi kuitenkaan mennä; sen verran omilla jaloilla seistään. Eikä vedetä edes tankeroa!
Charlies oli tyylissään siis yksinäinen yrittäjä. Jytää, progea, folkkia ja uutta aaltoa tuli, muttei heviä.
Levy on nauttinut kulttisuosiota (hämyjen, ei hevareiden keskuudessa) vuosien ajan tuolla maailmalla. Red Fox Records Saksasta on uudelleen painattanut sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti