Yli puolen tunnin luento ennen keikkaa kertoi, että tuaregit ovat Saharan keskellä asuva nomadi-kansa. Porukka on hajautunut useiden eri valtioiden alueelle ja kokenut syrjintää alueelle muodostettujen valtioiden hallituksilta. Toisaalta tuaregit ovat haistattaneet pitkät kouluille ja muille kahlitsevan yhteiskunnan laitoksille. Myöskään arabiaa he eivät ole suostuneet opettelemaan. Tilannetta on selvitelty ueaan otteeseen aseetkin kädessä. Terakraft kuitenkin taistelee tuaregien puolesta musiikin avulla. Sähkösoittimet löytyivät bändeille 80-luvulla Libyalaisilta sotilaskoulutusleireiltä.Koska tuaregimiehet hunnuttavat kasvonsa, Caisa-keskuksessa lavalle nousi naamiobändi. Kissin hengessä rivimiehiä voi korvata naamion taakse, vaikka levyllä soittaisikin toinen porukka. Käsittääkseni yhtyeen pääjehu on vaikuttanut myös kuuluisammassa (joskin rivien välistä Terakraftin mukaan Sell-outissa) Tinariwenissä. Ensimmäiset pari biisiä kun löytyvät myös omistamaltani Tinariwenin levyltä.. Se ei menoa kuitenkaan haitannut, koska homma toimii.
Puristit kaivelevat vanhoja rahisevia 20-luvun amerikkalaisia blueskiekkoja, mutta saman tien voi hypätä tuhat vuotta taaksepäin. Tuaregit ovat omien sanojensa mukaan vaeltajia, sotureita ja runoilijoita. Juuri näiltä Saharan karavaaniteiltä tuli orjakaravaanien mukaan BLUES. Ja sinne se myös jäi soimaan yhtä loppumattomana, kuin Saharan erämaa.
Ennen konserttia vähän epäilytti jaksaako jumitusta paria tuntia. Pelko osoittautui turhaksi, koska neljän soittajan soittama polyrytmimatto kantoi koko keikan ja biiseissäkin oli variaatiota juuri sen verran, kuin eri dyyni, kallio tai kuiva puronuoma erovat toisistaan. Kitarointi muistutti erehdyttävän paljon muinaista Grateful Deadia ja vauhtiin päästyä mieleen hiipi 13th Floor Elevatorsin villi Rollercoaster. Bändin ehdoton show-mies oli perkussiota soittanut jannu. Rumpuna toimi metallinen jerrykanisteri, jonka ääntä pystyy näemmä varioimaan paljon kunhan pelimannihenkeä löytyy. Lopussa autiomaan yrtit rupesivat näemmä toimimaan ja perkussionisti intoutui muutamaan otteeseen pois tontiltaan hyppimään ympäri lavaa. Viimeisessä biisissä hän tuli kanisterinsa kanssa hyppimään yleisön joukkoon, jolloin eräs b-boy hattuinen perheenisä hyppäsi breakkaamaan yleisöringin keskelle. Hetkiä, joita ei ihan jokaisessa konsertissa tule vastaan..
Bändin ehtii käydä vielä katsastamassa Maailma kylässä festareilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti